Heippa aurinko, nähhää taas ens vuonna!

Tittittidididii! Hups vain kun aika rientää, käytän nykyään kaiken aikani tallilla (issikat on ihania!) tai hiihtoladulla, joten ehdin harvoin tekemään mitään muuta järkevää. Välillä saatan ehkä vähän nähdä esim. kavereita ja käydä kaakaolla. Tai saunoa ja syödä! Asun siis Sirkassa, Levillä, koska olen työharjoittelussa Lapin Saaga -hevostallilla ja tämä kaikki on aivan hienoa. Elämä on pinkkiä vaikka valoa ei juuri näy – onhan kaamos. Mulla on kuitenkin ihana kämppis Irina ja oon selkeästi huolehtinut aamulääkkeet (rautaa, magnesiumia sekä B-, C- ja D-vitamiinia) koska voin oikein pirteästi ja hyvin. Voi myös johtua siitä, että vietän noin puolet vuorokaudesta ulkona (sis. ”valoisat” pari tuntia) ja syön ko issikka.

Palataan kuitenkin ajassa taakse päin kolme viikkoa viimeiseen tämän vuoden Muonio-perjantaihin, jonka jostain syystä vietinkin lopulta Ylläksellä. Priitta oli kai jossain mielenhäiriössä perunut perjantaiaamun hiihtotunnit, joten huijasin Teron ja Pekkisen retkelle pois Muoniosta. Tehtiin siis retki Äkäslompoloon, koska Hanna, Mikko ja Tiia oli käymässä siellä. Saatettiin vahingossa jäädä sinne illaksi saunomaan Sami Hedbergin näköisen miehen kans, pyöriä hangessa saunasta vaikka lumi oli kylmää ja törmätä myös Janiin Pyyssä! Kyllä Lappi on ihanan pieni!

Seuraavana päivänä eli lauantaina muutin Leville. Heti sunnuntaina saatiin uusi kämppis. Puolen tunnin varoitusajalla ”siivottiin” Teron kans kämppä vastaanottavaan kuntoon ja odotettiin innolla mitä ovesta astuu sisään. Ei ollut mormoni. Se olikin Irina, ja Irina on ihana!

En oikein tiedä mitä olin pakatessani Ylläksen jälkeisenä aamuna ajatellut (tuskin paljon), mutta jätin Muonioon sukset, lumilaudan ja joulukalenterit. Hienoa minä? Asutaan muuten täälläkin Alkon vieressä. Ja väitetään että Lapissa välimatkat on pitkiä?

Tämä mun uus avovaimo on vielä tapaturma-alttiimpi kuin minä! Kahden ekan päivän aikana se oli jo sekä tippunut hevosen selästä, että saanut risun silmään ja saanut haavan sarveiskalvoonsa. Meillä oli viikon ajan merirosvoteema, koska hän joutui käyttämään silmälappua. Mä olen vain kerran tippunut hevosen selästä (vielä).

Tämän lisäksi ollaan kerran tultu tallille niin, että Allun (norjan kylmäverinen) aitaukseen oli potkaistu aukko ja sieltä löytyi kolme issikkaa kun taas Allu oli muiden issikoiden seassa, kerran on irroitettu yksi utelias yksilö aamulla aidasta ja yksi päätti kerran karata ovesta. Meidän 2-vuotias vauva Ross tykkää auttaa meitä kaikessa; hän muun muassa tykkää kaataa paskaa täynnä olevia kottikärryjä ja aukoa riimunaruja kun ollaan laitettu hevosia valmiiksi pihalle. Totta kai hän mielellään myös seuraa ulos ovesta tai auttaa Allua syömään tämän heinät ja juomaan vedet. Pitää myös rodeosta. Kelpo yksilö siitä vielä tulee!

Ekana viikonloppuna meillä taisi olla Kurun erä- ja luonto-oppaiden Lapin yksikön sekä Lapin Luontoelämyksen työharjoittelijoiden klementiinirinki. Myös Saana ja Sampo kävi kylässä. Kävin myös Muoniossa hakeen ne mun sukset, lumilaudan ja joulukalenterin. Inkku kävi kahvilla Muoniossa, tämä maailma on vaan niin pieni!

Viikonvaihteessa oli -40 pakkaset. Ratsastaminen ei onnistunut ja paskan lapioimisessa ei kerrankaan tullut hiki. Nähtiin älyttömän kauniita revontulia. Jalusta olis kiva, vois helpottaa kuvaamista (vaikka kyllähän jalustan rakentaminen lumesta ja heijastinliivistä noilla lämpötiloilla on totta kai ihan hauskaa!).

Tiistaina yhtäkkiä lauhtui. Lämpötila nousi vuorokaudessa jonku 40 astetta! Olis ollut jo melkein auringonottokeli, harmi vaan että aurinkoa näkee vasta ensi vuonna.

Parina päivänä ollaan yritetty viedä muutamaa hevosta jään yli, koska siellä menisi toinen maastoreitti. Lähdettiin ekalla kerralla sitten Pian ja Irinan kans kokeileen miten muutama ystävämme tästä selviytyisivät. Saatiin lopulta kyllä kaikki jäälle ja liikkumaan eteen päin, mutta vähän puolen välin jälkeen hihkaisin Irinalle, että aika paljon vettä ja sohjoa tässä jään päällä ja mitähän ihmettä, niin yhtäkkiä kuului hirveä rätinä kun jossai ilmeisesti halkesi jäätä. Hevoset säikähti vähän ja mullaki tuli vähän sellanen en-halua-pelastautua-hevosen-kanssa-jäistä -olo ja pienen ympäristöntarkkailun ja harkinnan jälkeen päätettiinkin kääntyä takaisin ja vetää vain takareitti. Toisella kerralla kuului suunnilleen samalla kohdalla KRÄKS, ja mä vajosin Jöran kans parikytä senttiä alemmas. Fiksu eläinystäväni reagoi heti, kääntyi ympäri ja lähti kotia kohti. Emme vastustelleet.

Olin viime viikon aamut Sirkan postilla postitonttuna. Menin siis aamulla hyllyttämään paketteja, koska joulukiire. Oli aivan hauskaa, voisin tehä toistekin! Jos tekee päivän kahta duunia ja käy sen jälkeen hiihtämässä niin on aivan täysin okei palkita itsensä ja ystävänsä toisinaan pekoni-leipäjuusto-banaani-valkosuklaa-kermavaahtolätyillä.

Viime lauantaina käytiin vapaapäivän kunniaksi Irinan kans hiihtämässä Levin ympäri. Aikaa meni tälle retkelle melkein neljä tuntia. Matkalla toki pysähdyttiin ottamaan valokuvia, käytiin kaakaolla Sammun tuvalla ja ihasteltiin poroja. Lopussa tuli jo aika kylmä, mittarikin kyllä näytti Sirkassa -26 että ei ehkä ollutkaan niin kumma kun ihmiset ihmetteli miksi hiihdetään ja muita hiihtäjiä (paria suunnistajaa lukuunottamatta) ei juuri näkynyt. Illalla eksyttiin Jukka Pojan keikalle. Eräs anonyymi tuttava veti ihan hyvin ja pääsi kuulemma poliisisaattueella erään anonyymin työnantajan kämpille keskellä yötä herättäen kaikki. Teemaan olisi sopinut, että mä ja Irina jäädään kiinni dyykkaamisesta omalle työnantajalle erään anonyymin ruokakaupan pihalta, mutta pienen riskianalyysin jälkeen päätimme siirtää retkemme myöhemmälle viikkoa.

Ollaan koristeltu tallille joulua ja ratsastettu paljon. Alan ymmärtää miksi ihmiset haluaa talveksi Lappiin, täällä on oikeasti kaunista.

Eilen ja tänään ollaan oltu Irinan kans päivä lumilautailemassa, ollaan ihailtu kyllä taas vaikka minkä väristä taivasta. Eilen myös Laura, Mira, Salla ja Ville oli osan ajasta meidän mukana. Tänään oltiin aivan kahdestaan ja tosi reippaita! Irina lautaili eilen ensimmäistä kertaa, mutta on jo aivan hyvä hissipoikien dissailusta huolimatta.

 Hankin eräänä aamuna tässä vahingossa itselle kevääksi harjoittelupaikan Lapin Luontoelämykseltä. Sinne siis helmikuussa eli elämä Levillä jatkuu silloin, jee!

Eräs torstai Muoniossa

Herään seiskan aikaan aamulla. Kiskon itseni ylös, katson paljonko on pakkasta (vain pari astetta), keitän puuroa, puen monta kerrosta vaatetta päälle, varmistan että kämppis on hereillä. Vähän ennen kasia valun pankin eteen odottamaan Mikaa ja Joelia, jotka hakevat minut koiratarhalle.

Viimeinen päivä tarhalla. Olen Jeren ja Jonnen lisäksi nyt Markon lauman kanssa päivän. Koirien juotot ja sitten lähdetään pienelle retkelle. Yksi reki, jossa on kyydissä Marko, mä, Jonne ja Jere. Koiria on kuusi. Yksi nuori koira pelkää ilmeisesti reitin alussa olevaa tunnelia, joten alussa ja lopussa koiria on viisi ja tämä yksi matkustaa sylissä. Loppumatkasta Jere ja Jonne juoksevat reen perässä, koska koirat ovat väsyneitä ja meillä on vähän kiire.

Markolla on asiakkaita, joten me hoidetaan koirat takaisin, juotetaan ne ja laitetaan reet kuntoon. Menen pentuhäkkiin leikkimään. Pidetään vähän liian aikainen lounastauko, jonka jälkeen haetaan safarikeittiöltä kuumaa mehua ja korppuja, liiteristä halkoja ja mennään kodalle tekemään tulia asiakkaille. Jossain välissä on kakkagolfia ja viedään myös tälle laumalle heiniä koppeihin talven varalle. Ade, Tero ja Tom tulevat auttamaan, koska heillä ei ollut muuta tekemistä (?) ja talikon heilutus oli kai hauskaa. Mennään neljällä reellä porukalla ajamaan niin, että mulla Tom istui eka kyydissä ja sitten vaihdettiin paikkoja kesken. Meidän toinen johtajakoira päätti irrottaa kaulapannan lähdössä, mutta pysähdyttiin myöhemmin kiskomaan se takaisin. 

Juottoja, rekien järjestämistä ja lopuksi vielä koirien ruuan valmistus, pieni kahvitauko ja ruokinnat. Kello alkoi lähestyä neljää, kaikki muut olivat jo päässeet, mutta onneksi Ade jäi odottamaan meitä että päästiin autolla kylälle.

Kotiin suihkuun ja vähän hengittämään, että ehtii viideksi koululle Lumojen pikkujouluihin. Jani kävi pyörähtämässä kotona, koska saapui myös paikalle! Me tultiin Teron (ja Jeren ja Jonnen) kans luonnollisesti myöhässä, koska piti työntää Wilsonille auto liikkeelle että se pääsee Kolariin. Pikkujouluissa oli riisipuuroa, glögiä, pipareita ja torttuja, sekä vähän yleisiä asioita, joululauluja, valokuvien katselua ja totta kai Joulupukki (harmi kun Tero katosi siksi aikaa juuri jonnekin ja missasi sen...!), joka jakoi lahjoja. Sain virkatun kännykkäpussin!

Päätettiin kutsua koko luokka meille pikkujoulujen jatkoille, joista meinattiin itse myöhästyä, koska pojat päätti vähän testata Teron auton jarruja kotimatkalla ja päästiinkin työntämään sitä hangesta. Illalla meillä siis hyöri kaiken maailman hippejä soittelemassa kitaroita, bassoa ja pianoa sekä rummuttamassa ja lauleskelemassa. Pojat kävi kans saunomassa ja tekemässä saunasta hienoja lumienkeleitä tuohon Apteekin rinteeseen.

Tänä aamuna piti olla hiihtoa, josta mun piti lintsata koska oon ollu kipeä, mutta Priitta laittoi tunti sitten viestiä että meillä on VAPAAPÄIVÄ.

Oon yksinäinen ja tarviin rakkautta.

Lissää tunteja ja aurinkoa vuorokauteen, kiitos!

Jos joku haluaa nostaa mun onnellisuustasoa niin tuokaa S-Marketista irtokarkkeja tai tulkaa sängynreunalle soittaan kitaraa.

Sonja kävi täällä viikonloppuna. Sen kunniaksi täällä päätti olla jotain -23 astetta pakkasta eli kaunista ja mukavan raikasta. Pidin sille turistikierroksen Muoniossa, eli kurkisteltiin paikkoihin jossa en ole ikinä käynyt (esimerkiksi sveitsiläinen kahvila, joku vaatekauppa) ja käytiin kirpparilla. Illalla pelattii Carcassonnea ja kateltiin muun muassa eri lukioiden abivideoita youtubesta.

Perjantaina otin sen mukaan kouluun eli iglujen rakenteluun Torassieppiin, harmi ko ei enää ollu niin kylmä! Illalla oltiin kovasti lähdössä Pekkisen ja Esan kans Leville niin että voin samalla käydä morjenstaa Lauraa ja Mikaa, jotka oli siellä lomailemassa Oulusta. Olin eka koulun jälkee tekemässä koululla nutukkaita, ja ko menin Pekkisen kans sit autolle, niin sen auto piti merkillistä ääntä ja öljyvalo palo. Oltiin jossai välissä jo varmoja ettei päästäkkää lähtee ollenkaa, kunnes Tero tuli ja auto olikin okei ja lopulta lähettiin. Yöllä meille tuli viikonloppua viettämään myös Teron ystävä Jyväskylästä!

Lauantaiaamuna menin taas vaihteeksi kouluun tekemään nutukkaita. Illalla Aino kutsui luokseen saunaan, joten mä, Aino, Sonja, Annika ja Pekkis oltiin ilta Ainolla saunomassa, leipomassa ja syömässä voisarvia sekä laulettiin ja soiteltiin kitaraa hippiringissä kirjoitellen tarinoita (minä) ja jutustellen mukavia. Katottiin kans joku intialainen romanttinen komedia, joka muun muassa sisälsi insestiä, lapsiin sekaantumista ja pakkoavioliittoa, joten ei oltu ihan varmoja mikä siinä oli komediaa, mutta järjestettiin sitä sitten itse auraamalla Ainon piha (kierimällä alasti lumihangessa) ja leikkimällä lumisotaa pesuhuoneessa. Sunnuntaiaamu jatkui luonnollisesti koulussa nutukkaiden parissa, otin Sonjan mukaan orjatyövoimaksi.

Alkuviikon olen ollut koiratarhalla! Ollu ihan tosi kivaa. Päivät on aika pitkiä ja siinä huomaa hyvin miten vähän valoa on. Vaikka on aivan hauskaa niin kyllä ulkona oleminen ja koko ajan tekeminen väsyttää sen lisäksi että oon alkanu tuleen kipeeksi. Sydänlihastulehdus, täältä tullaan! Maanantaina mun ohjaajana oli sellanen kiva Esa, ja lisäksi tehtiin töitä yhessä Piitan ja sellasen sipoolaisen ysiluokkalaisen Tom-nimisen suomenruotsalaisen pojan (ei ole venettä!) kans, koska Adrienin ja Teron piti olla Piitan kans, mut Ade ei saapunu maanantaina ollenkaan kun oli töissä, ja Tero ilmesty vasta puolen päivän aikaan paikalle. Tiistaina oltiin sitten kaikki porukalla.

Mites muiden maanantaikoulupäivät? Meikä reenaa rekikoiria auringonlaskussa!

Oon päässy totta kai pelaan kakkagolfia, juottaan ja ruokkiin koiria, laittaan heiniä koppeihin talven varalle lämmikkeeksi, paijaamaan pentuja ja isompiakin koiria, ottamaan karanneita kiinni ja raahaamaan niitä valjakkoihin, mutta ehdottomasti parasta on ollut koirien treenaus eli reellä ajaminen! Tykkään ihan mielettömän paljon, oon harkinnu nyt kevään harjottelua jollakin koiratarhalla. Se ois sinänsä aika jännä että tekisin harjoittelut hevostallilla ja koiratarhalla, kun en kuitenkaan oikeastaan ole yhtään mikään eläinihminen.

Meillä oli yks aika jännittävä läheltä piti -tilanne tiistaina toisen reenin alussa, kun meillä oli kai vähän liian vahvoja koiria ja jarrut ei oikein pitäny. Mä, Tom ja Tero valuttiin lopulta portista yhtä aikaa ulos koirat vähän ristissä, Tom tipahti kai kelkasta, mutta Tero pelasti sen, mää pääsin lopulta irti ja vetää ohi, mut Teron yks koira jäi Tomin reen alle ja Teron piti mennä pelastaan sekin. Onneksi selvittiin säikähdyksellä ja yhdellä korjauskelpoisesti hajonneella reen kyljellä, tässä olis ollu aineksia isompaanki showhun.

En menny tänään kouluun. Oon kai aika kipeä, lisäksi ahistaa ja väsyttää ihan liikaa. Pari vapaapäivää ei tekis kauheen huonoa tähän väliin kun on ollu pari viimeistä viikonloppuakin koulussa ja töissä. Parempi että nyt vähän nukkuu niin jaksaa sitten aloittaa työharjoittelun ens viikolla. Oon päivän vaan pyykänny, nukkunu (tai toki heräsin jo seiskalta koska aamu mutta sain myös nukuttua vähän lisää myöhemmin) ja soitellu kitaraa ja pianoa. Välillä on ihan hyvä lintsata vähän elämästä.

Sitten Ansku soitti että lähde hänen ja Lauran mukaan Sannan Putiikkiin Sonkamuotkaan. Samalla Tero ja Pekkis tuli koulusta meille ja huijasin Pekkisen myös mukkaan. Ansku ja Laura löysi puukkovyöt, mää sain inspiraation tehä suklaatryffeleitä.

Lainasin mun suksia Lauralle perjantaina, ja ko sain ne takas niin suksipussista löytyi yksi ylimääräinen suklaalevy. Se pelasti ehkä mun elämän.

Loppukevennyksenä Lappian erä- ja luonto-opaslinjan esittelyvideo.

Vähän enemmän pakkasta!

Mulla oli tänään päällä igluja rakentamassa sukat, kahet villasukat ja neljä numeroa liian isot nahkasaappaat, kahet pitkät kalsarit (toiset merinovillaa!) ja toppahousut, kerrastopaita, villapaita, flanellipaita sekä kaksi toppatakkia, kaksi kaulahuivia, pipo ja kinttaat. -17.1 näytti mittari ko tulin kotia. Jee talvi on niin kiva.

Kämppis ryömi tänään housut kintuissa mun huoneeseen esitteleen polvia jotka otti vähän damagea päivällä kun se liukastui niin että toisessa kädessä oli moottorisaha ja toisessa mänty eikä tajunnu päästää kummastakaa irti niin kaatui. En haluais ikinä normaalia kämppistä.

Arvatkaa mikä olis ihanaa? Olisi niin paljon aikaa, että voisin sanoa kaikille ystäville, joita en ole pitkään aikaan nähnyt, että: ”Moi, voisin tulla käymään kylässä milloin tahansa kun sinulla on aikaa.” On raskasta kun ei fyysisesti kykene joka paikkaan.

Mua ärsyttää nykyään tosi harvat asiat. Yks juttu on kyllä huonosti organisoitu työnteko, eli turha haahuilu, ei selvää johtajaa ja se että kukaan ei oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. Turhaudun, mulla olisi muutakin tekemistä kun seistä lumihangessa tuijottamassa muutamia valonsäteitä eli päivää ennen kuin se on taas ohi.

Kun mainitsin tästä ”muusta elämästäni” koulun ohella opettajalleni maanantaina, niin hän vaikutti ymmärtäväiseltä ja halasi minua. Siis, totta kai jos on lyhyempi päivä niin haluan tulla siivoamaan vapaaehtoisesti lumovarastoa sen jälkeen, onhan tässä ollut vapaapäiväkin joskus pari viikkoa sitten ja seuraava tulee jo ehkä ensi vuoden puolella. Ai mikä joululoma? On meillä neljä päivää vapaata sitten vapun aikaan!

Mua ärsyttää sen lisäksi lähinnä epäoikeudenmukaisuus, se että kaikilla ei ole vapautta valita ja se että ihmiset joilla se on, niin ei osaa käyttää sitä. Se että ihmiset asettaa itselleen turhia esteitä ja vaikeuttaa sillä elämää. Rauhaa minä vain.

Ja vähän rakkautta.

Haen huomenna aamulla pikkusiskoni Sonjan Kolarista tänne viettään viikonloppua ja ihastelemaan pakkasta. Saa nähdä mitä kivvaa keksitään! Joudun olemaan iglujen rakentelusta pois, mutta lupasin tulla perjantaina tuplana paikalle niin tämä oli kuulemma hyvä.

Lissää D-vitamiinia ja pala elämää, kiitos.

Lunta, niin paljon lunta. Niin kivaa, kiva kun on lunta. Lumessa voi hiihtää, järjestää Olokselle tykkikisoja, voi rakentaa igluja ja ajaa moottorikelekkaa. Mitä muuta voi ihminen haluta?

Valoa? Lämpöä? Rakkautta?

Mulla on ikävä kaupunkia, politiikkaa ja vapautta liikkua. Mulla on ikävä keskustelemista, glamouria ja sitä että voi näyttää hipsteriltä ja juoda pubissa kaljaa tiistai-iltana.

Tuijottelen illat karttoja ja haluan nukkua. Aamuisin petyn kun en enää herääkään Australiasta.

V: ”Sä oot hullu.”

T: ”Enkä ole. Mä olen vain... rehellinen.”

Vapaapäivä: Aurinkoa ja lunta!

Tänään oli koulusta vapaata, koska viikonloppuna pitää mennä Olokselle tykkikisoihin talkoisiin kuka mihinkin hommiin ja meitä armahdettiin siitä hyvästä. Toki siltikin ilmoittauduin heti vapaaehtoiseksi kun tarvittiin aamuksi eräopasopiskelijoita poseeraamaan kameralle johonkin koulun esittelypätkään.

Aamulla todettiin meidän kommuunista että minä ajan autoa tänään, Pekkisen autolla sitten poimittiin Laura ja Aino mukaan kouluun tekemään lättytaikinaa, juomaan kahvia ja valmistelemaan viimeisiä suunnitteluja.

Kaikki koulun pakut varattu ja Opelia ei saanu ottaa, joten VP antoi oman autonsa minulle ja toiseksi autoksi otettiin Pekkisen pieni oranssi auto. Meidän hillitön odotettu kuvausryhmä olikin yksi nuori vantaalainen poika nahkahousuissa. Mielestäni hän oli -14 pakkaseen nähden hieman alipukeutunut, ja vaikutti onnelliselta kun lainasin hänelle toista karvalakkiani.

Otettiin siis lumikengät, rinkat, lättytaikina ja lähettiin Äijäkoskelle hiimailemaan. Toivottavasti hän sai hyviä kuvia lumessa retkeilevistä eräopasopiskelijoista. Tämän jälkeen hän vielä haastatteli meitä sisällä, poika sanoi että ollaan oltu paras haastateltava ryhmä hänelle ikinä!

Tämän jälkeen totesimme, että on mielettömän hyvä ilma, ja oli pakko lähteä ulos tekemään jotain. Otettiin koulun rämäpaku, lumilaudat messiin ja nokka kohti Olosta. Siellä oli hiihtokisojen järjestelyt ja suksien voitelun testaukset täydessä käynnissä, mutta mentiin vähän syrjäisempään paikkaan riehumaan. Kyllä lautailun takia ryömii mäkeä ylös! Ainakin vielä tähän aikaan talvesta. Nähtiin kans Aino-Kaisa Saarinen. Ja juttelin pitkään ilmeisesti Lauri Lepistön suksienvoitelutestaajan kanssa. Oikea voitelu on tärkeää!

Väsyttää ihan mielettömästi, kotona leijuu yhä krapulapilvi pojista (ja ehkä vähän minustakin). Oon koko illan vetäny sellasia jäätäviä on-off -päikkäreitä ja hiimaillu jossain unen ja valveen rajamailla. Vois mennä jo kohta nukkumaan!

Lumileikkejä ja syntymäpäivä

Oon yhä onnellinen siitä että aikuiset ihmiset voi viihdyttää itseään ja toisiaan jo pelkästään sillä huvilla, että kun potkaisee puuta jonka alla kaveri kävelee nii lumet tippuu kaikkien niskaan.

Rospuuttovaelluksen jälkeisenä aamuna koulu alkoi kivasti sillä että pääsin kaatamaan koulun pihalta puun moottorisahalla. Saatiin kaataa yhteensä kaksi puuta, Riitta kaatoi toisen. Tämän jälkeen tehtiin pienissä ryhmissä matkailusanasto-tehtäviä, eli käytännössä käännettiin jollekin kielelle mahdollisesti hyödyllisiä sanoja ja lauseita. Minä, Ansku ja Tero haettiin englanniksi ratsastukseen liittyviä juttuja, koska ollaan kaikki menossa ekaan harjoitteluun tallille.

Illan lagasin yksikseni, kunnes Aino pyysi kylään. Otin kaikki jääkaapista löytyvät kaljat (3 kpl, ja ilmeisesti ne oli Pekkisen) mukaan, koska teki mieli. Siinä sitten juotiin pari kaljaa ja puhuttiin elämästä. Aivan hieno torstai-ilta.

Perjantai oli taas vähän erikoinen päivä koulussa. Aamupäivä opiskelkiin kiviä ja mineraaleja, jotka kyllä ei syöpyny mun tiedostoihin mitenkää kauheen sujuvasti. Mää yritin tajuta, mutta mentiin ehkä vähän liian syvälle noissa. Iltapäivällä piti sitten tehdä ”esitelmiä” nisäkkäistä, eli noin A4-kokoisia esseitä jotka esitettiin luokan edessä. Mulla oli kärppä ja minkki, sain kyllä määräaikaan mennessä vain kärpän valmiiksi. Itse asiassa tuijottelin melkein koko päivän Korkeasaaren live-kuvaa mangusteista ja väritin mun uutta Nalle Puh -värityskirjaa. Wilson meinas että litistetyt sopulimatot kerääntyy mun kohdalle. En halua ikinä enää palata normaaliin elämään.

Perjantai-iltana taas kuvittelin olevani ainoa ihminen joka jää Muonioon. Suunnittelin laatuaikaa mielikuvituspoikaystävän kanssa. Kännykkä kiinni, mokkula piiloon, valot pois ja esille kynttilöitä, viskiä ja värityskirja. Mutta ei, olin Ainolla huolehtimassa tämän alkavasta migreenikohtauksesta kun Timo ja Outi tulivat paikalle, ja sitten minua työnnettiinkin jo pakuun muuttolaatikoiden keskelle ja nokka kohti Rovaniemeä. En vastustellut myöskään Timon kans jaetusta Jallusta.

Rovaniemellä oli aivan hienoa, lauantaiaamu tuntui vaan jostain kumman syystä vähän rankalta muuttolaatikoita kantaessa. Käytii kirpputorilla ja Citymarketissa. Illaksi tultiin Muonioon, ja menin vielä Ainolle suunnittelemaan sen uudellevanhalle keittiön pöydälle sijaintia. Juotiin myös glögiä ja syötiin pipareita tonttulakit päässä. Jossai välissä oli jo pakko mennä nukkumaan.

Sunnuntaina en tehnyt oikein mitään. Pitkästä aikaa. Tero vaikutti vähän hämmentyneeltä kotiin tullessaan (oli ollut myös niin ikään Rovaniemellä viikonlopun, mutta eri kemuissa) kun löysi minut yksin pimeästä keittiöstä kynttilöiden ja väristyskirjan luota.

Maanantaiaamuna oli koiravaljakkoteoriaa, jonka jälkeen Priitta kertoi vähän oppaan tarvittavista taidoista ja työstä, sitten käytiin läpi loppuviikon ohjelmaa, koska tykkikisat on tulossa Oloksella ja ollaan siellä talkoissa. Samalla arvottiin kahen seuraavan viikon moottorikelkka/lumi/jää(?) ja koiratarha -ryhmät, eli sellasta on vielä luvassa ennen joulukuuta ja ekaa harjoittelua! Mulla oli kans vähän ylipitkäksi venyvä hesu-keskustelu koulun jälkeen mutta en tiiä oonko siltikään taas yhtään viisaampi mistään. Illalla autoin Pekkistä muuttamaan, oli kyllä maailman nopein muutto, suoriuduttii tavaroiden kantamisesta alle kymmenessä minuutissa. Toisaalta muuttoautokaan ei ollut mikään maailman suurin, muutettiin nimittäin Pekkisen pienellä oranssilla autolla. Oon vähän kateellinen sen nuorista paidattomista hiihtäjäpoikakämppiksistä.

Alan olla aika stressaantunu, nyt on kasautunu vähän tehtäviä juttuja taas liikaa. Sain just tehtyä listan asioista joita pitäs tehä, vois alkaa toimia. Edellisessä elämässä ei ois varmaa tuntunu missään, mutta oon eläny niin huoletonta ja stressitöntä elämää täällä että näköjään oon tottunu jo liian hyvälle. Tai sit se on tää talvi ja pimeys joka on salaa tullut tänne. Arvon tässä kans että minne haluaisin kevääksi harjoitteluun, haluaisin jo sopia sen. Keväällä on niin paljon taas muutenkin kaikkea että olis hyvä eliminoida kaikki turhat stressitekijät. Onneks pikkusisko aikoo tulla ens viikolla käymään muutamaksi päiväksi ainakin!

Note to self: Stressaa vain asioista joihin voit vaikuttaa. Ja jos haluat muutosta, vaikuta. Tee jotain, asiat harvoin tapahtuu itsestään.

Oon aina vihannu talvea jotenki ihan suhteettoman paljon. Mua palelee helposti ja en tykkää siitä kun pitää pukea paljon vaatetta kun lähtee ulos. Ja tietenkin pimeys vaikuttaa. Yritän nyt kuitenkin suhtautua talveen paremmin ja antaa sille mahdollisuuden. Palataan puolen vuoden päästä sitten taas tähän; onko suhtautumiseni talveen ollut asennevamma vai aitoa puhdastaa vihaa ja ahdistusta.

Mutta tänään mulla oli syntymäpäivä! Luulen, että en ole koskaan liian vanha iloitsemaan omista synttäreistä. Mulle laulettiin kahdesti; kerran Harrinivassa kun koulu alkoi ja kerran ruokapiirin aikana kun saatiin jälkiruoka. Niin, ja kyllähän Tuomas veti yhden serenadin ennen ruokapiirin alkua! Sain yhden kortin postissa äitiltä, iskältä ja Sonjalta, Ansku tarjos kahvit ja mutakakkua sen luona ja Jukka toi synttärilahjaksi suklaata ja makeaa chilikastiketta. Oon myös saanu tekstiviestejä ja fb-onnitteluja, mulla on ihania ystäviä! Kiitos!

Päivä on muutenkin ollut ihan ok-hieno, vaikka aamun moottorikelkkateoria Harrinivassa väsyttikin kovasti ja itse asiassa nukahdin kerran sen aikana. Mentiin sitten iltapäivällä vielä Torassieppiin vähän rakentelemaan iglua (joka ei siis toki tullut vielä valmiiksi mutta laitettiin alulle). Koulun jälkeen kävin sitten Anskulla kirjoittelemassa Rospuutto-vaelluksen loppuraporttia, jonka teen ihan tässä just loppuun...! Ja illaksi mentiin Adelle Joelin ja Pekkisen järjestämään ruokapiiriin, oli kyllä taas aivan mahtavaa. Mulle tulee aina tosi hyvä mieli meijän ruokapiiristä. Tero ja Sievin mafia on pitäny meillä omaa ruokapiiriä ja nyt kun tulin kotiin niin täällähän nämä vielä hengailee ja Ainokin on tullut mukaan.

Mun luokkatoverit on kyllä aivan mahtavia, kaikki on niin erilaisista taustoista, kaikilla on erilaisia arvoja ja elämänkokemuksia ja ollaan eri ikäisiä, muutenkin täysin erilaisia ja epänormaaleja. Mulle riittää että ootte kaikki olemassa ja täydellisiä just näin. Kiitos ja hyvää yötä!

Rospuuttovaellus

Meillä oli tällainen kiva kahden yön yli kestävä rospuuttovaellus. Rospuutto meinaa ilmeisesti suoraan käännettynä kelirikkoa, ja käsittääkseni sillä tarkoitetaan sitä ajankohtaa jolloin ei enää ole syksy, mutta ei vielä ole talvi, ja sää on niin epävakaa ettei voi tietää paistaako aurinko, kestääkö hanki (tai onko ylipäätään lunta) ja sataako niitä sopuleita vaakatasossa. Vastaavanlainen vuodenajanpala on myös vastaavasti keväällä.

Tämän myös kuului olla vaellus, jolloin tulee ensimmäiset kunnon riidat opiskelijoiden välillä ja koetellaan kunnolla omaa ja toistemme kestävyyttä. Arvelimme, että ryhmänjohtajallemme Riitalle oli annettu käsky provosoida meitä aggressiivisesti toistemme kimppuun, mutta tämä tappelu jäi meidän ryhmämme osalta lumisodan tasolle. Ehkä ihan hyvä niin, kai tässä ehtii tapella myöhemminkin jos on tarvetta.

Olimme retkellä siis puolen luokan kanssa nyt alkuviikosta, puolet lähtivät kun me saavuimme. Me etenimme kävellen, lunta oli aika runsaasti muttei kyllä yhtään liikaa. Toinen ryhmä päätti ottaa mettäsukset ja ahkiot, saa nähdä miten heidän käy. Meidän piti siis itse alusta asti ryhmänä suunnitella retki ja sille teema, missä vaellamme ja paljonko, mitä teemme, mitä syömme ja missä majoitumme. Meidän piti tehdä itse myös riskianalyysi ja turvallisuussuunnitelma. Suunnitteluvaiheessa oli jonkin verran jo kränää, mutta loppua kohti vain helpotti ja itse retki oli tosiaan erittäin rentouttava ja mukava. Varmasti hyvä sää ja ylipäätään luonnossa pitkästä aikaa hengailu vaikutti, sekä tietenkin se, että yksinkertaisesti ei ollut oikein mitään syytä vittuuntua yhtään mistään.

Maanantaiaamuna olin aika väsynyt, koska en Oulussa vietetyn partioviikonlopun takia ehtinyt nukkua yhtään tarpeeksi, mutta en antanut sen häiritä muuten hyvää fiilistä. Lounaspaikalla tehtiin trangioilla hernekeittoa, ja ruokaa oli paljon. Ruokavastaavat Laura ja Riitta olivat hommanneet lisäksi jälkiruuaksi mokkapaloja. Mahtavat retkieväät. Ensimmäisenä yöpaikkana oli kaksi kiintolaavua, joihin meistä 11 änkeytyi aivan hyvin, kaksi halusi välttämättä nukkua kuusen alla, vaikka lopputuloksena oli tietenkin lumisateen takia hankeen hautautuminen ja märät makuupussit. Illalla käytiin vielä vähän hämärävaelluksella Aakenuksen rinteellä, mutta ei ryömitty ylös asti. Päivälliseksi oli jauhelihakastiketta ja pastaa. Nukuin 12 tuntia ja paremmin kuin pitkään aikaan.

Tiistaina ei pidetty lyhyen päivämatkan (noin seitsemän kilometria) takia ollenkaan lounastaukoa, vaan talsittiin suoraan seuraavalle yöpaikallemme upeaan kotaan. Siellä valmistetun lounaan (kanapastaa) jälkeen osa lähti vielä taas vaeltelemaan jonnekin, itse jäin kuivattelemaan kenkiä ja syömään karkkia. Jätimme päivällisen kokonaan väliin (söimme sen torstaina koulussa!), mutta iltapalaksi oli lättyjä vaniljakastikkeella, pekonilla ja sinapilla. Laura myös jakoi meille ”vitutuspatukat”, eli suklaata jota oli varattu siltä varalta että jollain alkaisi känkkäränkkä, mutta hän totesi että olimme kaikki niin hyväntuulisia että hän mielummin jakaa patukat nyt ja antaa ne kaikkien omalle vastuulle kuin kantaa niitä yksin loppumatkaa. Nukuin 10 tuntia.

Keskiviikkona oli taas lyhyempi matka evakuointipaikalle, josta meidät poimittiin pois. Lounastimme (mummon muusia ja makkaraa) välillä pienen söpön autiotuvan pihalla. Jos en muuta uutta oppinut niin sen, että on helppo valmistaa itse hyviä sytytyspaloja dippaamalla pilkottuja tampooneja vaseliinissa.

Meidän kyytimme oli vähän myöhässä ja me olimme vähän etuajassa, joten lopussa meillä oli tien poskessa vielä hyvin aikaa leikkiä. Ehdimme muun muassa vetää köyttä siitä, että tuleeko leivän päälle ensin metvursti vai juusto (juusto voitti) vai kumpi on parempaa, liha- vai jauhomakkara (lihamakkara voitti).

Kävelyn aikana ehtii kivasti seikkailla henkisesti jossain todella kaukana. Mieli lepää kun ei tarvi stressata muusta kuin siitä ettei huonosti jäätynyt jänkkä petä ja kastele kenkiä. Näimme tai olimme näkevinämme näädän, hirven ja totta kai karhun jälkiä, sekä tietenkin kääpiä ja ison kasan röllin paskaa. Oli aikaa laulaa, puhua ja olla vain hiljaa. Onnellisten ihmisten on helppo hymyillä.

Mun pitäis Anskun kans vielä kirjoittaa meidän ryhmän loppuraportti tästä retkestä, pitää siis varmaan vielä pari yötä spekuloida hienoja tarinoita ja jännitystä matkaan, jottei opettajat luule että me ollaan vaan pidetty hauskaa!

Hyvvää marraskuuta!

Miksi parhaat ajatukset syntyy aina krapula-aamuina? Tämä ei nyt varsinaisesti liity eräopasopintoihin, mutta koska mulla on myös teoria siitä kuinka ollaan kaikki tultu Muonioon karkuun jotai mörköjä vanhasta elämästä, niin onhan se ihan asiaankuuluvaa vähän miettiä ääneen välillä ajatuksia jotka pelaa flipperiä pään sisällä.

Minähän en seurustele, ja olen viihtynyt yksin tässä jo vähän pidemmän aikaa, mutta välillä olen kans miettinyt että olishan se kiva kun olis joku joka jaksais juosta mun perässä ja rakastais mua vaikka mun ajatuksia ei voi lukea ja vaikka olenki välillä ihan samanlainen vittupää ko kaikki muutkin.

Mä ihastun helposti, mutta sillon ko tietynlainen ihminen tulee vieraileen mun elämässä niin sekoan kyllä ihan totaalisesti. Se on aika pitkälle yhtä sketsiä että etsin epätoivoisesti norjalaista, rikasta kiipeilijän näköistä sievää suunnistaja-ampumahiihtäjämiestä jolla on vene ja samanlainen perversio karttoja kohtaan kuin mulla on.

Tärkeempää on se vapaus joka ihmisellä on itsensä ja tekemistensä kanssa ja tietynlainen rauha ja luotto siihen että voi ja pystyy tekeen mitä haluaa – ja antaa myös mun pitää sen. Koska vaikka mää seurustelisin, niin mun pitäis pystyä lähtemään vaikka vuodeksi Australiaan jos musta tuntuu siltä. Mä en voi antaa kenenkää rajoittaa multa asioita joita mää pidän tärkeänä. Niinkuin vapaus.

Kyllä mää uskon että tällasia tasapainoisia sekopäitä jossain on, välillä jopa törmää ihmisiin joilla on samanlainen tarve liikkua ja nähdä, ihmisiä joiden on vaikea sanoa ei millekkään jo pelkästään siksi ettei keksi syytä jättää jotain tekemättä ja kokematta, joilla on samanlainen halu imeä itseensä kaikki tieto ja kokea ympäröivä maailma ja elämä. Ihmisiä jotka haluaa ja pystyy olemaan kaikkialla mutta samalla niin kiinni hetkessä että asiat voi jopa tuntua irrallisilta. Ihmisiä jotka ajattelee ja miettii ja pohtii ja yrittää ymmärtää kaikkea ja tuskastuu vaan jos asiat on epäreiluja ja väärin ja käsittämättömiä ja yrittää siltikin ymmärtää. Välillä vaan pitää saada pudota tai lentää ja ennen kaikkea tuntea.

Välillä pitää liftata vaikka koskaan ei tiedä kuka ottaa kyytiin, nukkua bambumajassa vaikka pelkää kuollakseen hämähäkkejä, opetella surffaamaan vaikka on huono uimaan, hypätä sillalta vaikka putoaminen hirvittää niin paljon että tulee kipeäksi, puhua vaikkei osaa kaikkia sanoja, tanssia huonosti jos joku tulee hakemaan keskelle aukiota, joskus pitää päästää irti jos ei ole hyvä olla ja vaikka sekin sattuu.

Totta kai on ihmisiä jotka pystyy lukemaan edes vähän mun ajatuksia. Ehkä sellaseen törmään taas joskus, ehkä se rakastuu muhun ja katsotaan mitä sitten tapahtuu.

Mutta nyt asutaan Muoniossa ja ollaan yksin. Siispä tällaisena aamuna päätin keksiä itselleni mielikuvituspoikaystävän. Se on just täydellinen ja rakastaa mua täydellisenä. Ollaan molemmat vapaita ja rakastuneita ja pystytään mihin vaan, silti ollaan uskollisia ja toistemme parhaita ystäviä ja mä tiedän, että missä tahansa seikkailenki niin se odottaa mua aina takaisin.

Pikkuisen lunta ja tosi paljon räntää

Viime viikon torstaina oltiin Äkäslompolossa tutustumassa paikalliseen luontokeskukseen, jonka jälkeen menin Adrienille apukokiksi järjestämään ruokapiiriä. Meillä oli keittopäivä, ja kaikki ohjeet olivat ranskaksi. Valmistamieni asioiden määrät siis olivat oikeat, mutta ainesosista en ole varma... Alkukeiton ja pääruokakeiton jälkeen pidimme pienet pianokonsertot ennen jälkiruokaa (joka ei ollut keitto). Kaikki paikalla olleet Lumot osasivat soittaa edes vähän pianoa! Me oltiin Aden kans kyllä jo vähän muita odotellessa harjoiteltu parin viinilasillisen kanssa...!

Hyvä syy minkä takia mulla ei ole älypuhelinta: olisin netissä koko ajan. Hyvä syy minkä takia en raahaa läppäriä kouluun: olisin netissä koko ajan. Perjantaina raahasin, ja meni vähän opiskelu ohi koska esim. facebook ja Carcassonnen pelaaminen oli todella tarpeellista juuri silloin. Onneksi välillä jaettiin oppaita jokamiehenoikeuksista ja moottorisahan huollosta niin sentään pysyi kärryillä että missä mennään.

Koulusta olikin lähtö sitten viikonlopuksi jälleen Ouluun. Syy oli sunnuntaina pidettävät mummon hautajaiset, mutta toki sitä kaikkea muuta ehti järjestää sivuohjelmana... Matka oli jäätävä, aluksi ajettiin lumimyrskyssä, joka jossain välissä muuttui räntäsateeksi, joka jossain välissä oli vain vettä, kylmyyttä ja pimeyttä. Olin perjantain (Mersulla) kuskina, eli kirmasin oikopäätä Olgalle läksijäisiin (Olga muuttaa vihdoin Helsinkiin!) ja kävin yöllä leikkimässä Heikin kans vähän merellä ja Snookkerissa, ennen kuin kuskasin muoniolaisia nuoria! Olin unohtanut, että yöllä valvominen ei sovi minulle, mutta kaikesta selviää.

Lauantaina pyörähettiin keskustassa ettimässä krapulakänkkyä, jonka jälkeen kävin tuolla Pohjois-Oulussa moikkaamassa yhtä hienoa kaveria. Illalla Olga ja Hanna pyörähtivät kahville, katottii joku kaamos-aiheinen vampyyrikrapulakauhuelokuva ja käväsin vielä Teemulla kattomassa ko Teemu, Riku, Lauri ja Tuomo pelas tuppia.

Sunnuntaina oltiinkin sitten itse asiassa, eli mummun hautajaisissa Iissä. Hautajaiset olivat mulle vähän odotettua rankemmat (en ole pitkään aikaan ollut hautajaisissa, kun olen jotenkin aina jossain muualla...), mutta ei kai se iloinen tapahtuma koskaan ole. Ainakin näki taas pitkästä aikaa Iin sukulaisia, Tanjan kans puhuttiin että voitais ensi kesänä järjestää taas jokin serkkumiitti, olis kyllä hienoa. Paluumatkalla pysähdyttiin Torniossa ja Muonioon päästyäni kirmasin Pekkiselle opiskelemaan kasveja.

Olen monta aamua, päivää, iltaa ja yötä vain nähnyt mielessäni erilaisia sieniä ja kasveja sekä kuullut niiden kutsuvan minua. Toivottavasti pääsen tästä nyt eroon tämän lajitunnistuskokeen jälkeen...! Maanantaina oli siis lajitunnistuskoe, eli meiltä tentattiin kasveja, sieniä, jäkäliä, kääpiä, sammalia ja niveljalkaisia. Testi meni läpi, 202 lajista tentattiin 101 ja tein 6 virhettä kasveissa, 3 sienissä ja 1 niveljalkaisissa. Aika maksimisuoritus mulle, onneksi oli Pekkisen kans väännetyt hyvät muistisäännöt. ”Huomenna kaikki ottaa sitten kirveet mukaan kouluun!”, taisi olla ohje seuraavalle päivälle. Kaikki muu meni ohi, koska olin juuri oksentanut kokeen mukana kummankin aivosolun ulos.

Kokeen jälkeen jäätiin koululle tekemään nutukkaita, eli eräänlaisia poronnahkakenkiä. Pari tuntia putsattiin ja pehmitettiin nahan paloja raivokkaasti, jonka jälkeen tehtiin jonkinlainen sormustin, liittyy ilmeisesti tulevaan nutukkaiden valmistukseen. Meillä on talvella tulossa muutaman viikonloppua jolloin on tarkoitus valmistaa nämä kengät loppuun. Tämä ei siis kuulu opetussuunnitelmaan, haluttiin vain osallistua tällaiselle kurssille vapaa-ajalla! Tämän ja kivan pienen varpaidenkasteluraivojuoksulenkin (lumi alkaa sulaa vesisateessa...) jälkeen menin vielä Hannulle pelaamaan Settlers of Catania hänen, Lauran ja Teemun kanssa.

Tiistaiaamu alkoi kivasti koulussa moottorisahan anatomiaan tutustuen. Käytiin läpi perushuoltoa, jonka jälkeen saatiin kokeilla ulkona sahaamista! Täällä satoi yhä räntää vaakatasossa, joten emme päässeet kaatamaan puita (opettajat ovat kai sokerista?), mutta ehkä ensi viikolla! Tämän jälkeen teroiteltiin kirveitä ja puukkoja sekä lopuksi vielä vaihdettiin vaihteistoöljyt perämoottoriin ja katseltiin muutenkin miten se vörkkii. Aivan tehokasta siis! Koulun jälkeen oli tarkoitus mennä Joelin kans saliin heitteleen koreja, mutta saatiin huijattua mukaan myös Tero, Annika ja Mika, joten oltiinkin sitten pari tuntia pelaamassa koripalloa, jalkapalloa, sulkapalloa ja pingistä, sekä vähän kaikkea niiden väliltä... Illalla aiottiin katsoa leffoja Teron, Ainon ja Esan kanssa, mutta tv2:lla olikin Islam-ilta, joten siinähän se meidänkin ilta sujui rattoisasti seuraten tätä hämmästyttävää keskustelua.

Keskiviikkona oltiin puolen luokan kans päivä Jeriksellä voitelemassa Lumojen mettäsuksia sekä jotain Harrinivan pertsasuksia. Eipä tarvinu paljon käyttää aivotyöskentelyä tähänkään, eli aivan jees. Tuntui vaan tyhmältä voidella suksia kun oli satanu räntää taas viikkokausia. Ehkä ensi viikolla olis jo pakkasta...! Tämä viikko jäikin sitten kevyeksi ja lyhyeksi. Illalla vielä käytiin testaan tuo ala-asteen kiipeilyseinä, pelattiin säbää (katkasin mailan ja sain kaks mustelmaa vasemman käden etusormen päähän tästä hyvästä) ja yritin pakata sekä alustavasti ensi viikon Rospuutto-vaellukselle (lähtö maanantaina) että viikonlopuksi Ouluun. Tulin nimittäin eilen Ouluun että pääsen nyt viikonlopuksi kouluttamaan kisakurssille. Ja eihän sitä omaa autoa tarvi kun hoitaa asiansa hyvin; pääsin Ouluun Pekkisen kyydillä (tämä menossa Helsinkiin partiokisoihin) ja takaisin sunnuntaina Sievin mafian transitilla (Ville ja Jonne käy kai katsastaan auton Sievissä tai jotain?).

En tiedä oliko sattumaa mutta aurinko alkoi paistaa juuri kun päästiin pois Muoniosta. En ollutkaan nähnyt aurinkoa moneen päivään, kaipasin sitä jo nyt. Kaamoksen aikaan voi tulla hätä... Tuntuu aivan hullulta että on jo marraskuu ja enää kuukausi ennen ensimmäistä harjoittelua. Tämä vuosi on menny kyllä ihan sairaan nopeeta, justhan mä tulin vasta takas Suomeen tuolta maapallon toiselta puolelta?!

Syys-etäviikko Oulussa

Poistuin nyt siis takaisin kotipaikkakunnalle Ouluun ensimmäistä kertaa Muonioon muuton jälkeen. Ohjelmaa en varsinaisesti ollut suunnitellut etukäteen, mutta jotenkin sitä aina kehittyy jotain.

Perjantai(-ilta) 11.10.

• Saavun vanhempien luokse. Äiti pakottaa Teron, Ainon ja Annikan jäämään kahville.
• Kouralllinen kavereita (pikkusiskon pyynnöstä, esim. Olga, Nea, Aki, Jenni, Tapio) tulee meille, pakottavat minut juomaan muutaman kaljaa ja lähtemään Dioneen. Traumaattista.

Lauantai 12.10.

• Menen kaupungille shoppailemaan ja ihastelemaan kaunista säätä. Olen kuolla järkytyksestä, koska Stockalla on Hullut Päivät ja ihmisiä ihan perkeleesti liikaa. Enkä tunne ketään.
• Jukka tulee Ouluun kylään, koska vanhemmat menossa käymään Nivalasssa.
• Mennään pienelle baarikierrokselle muutaman kaverin esim. Jukka, Olga, Nea, Sonja, Pinja, Mari ja Tuomo kanssa (Kuluma, Keltanen, Hevimesta ja Snookkeri). Pelataan yöllä känkkylän yläkerrassa Tuomon kans Super Mariota.

Sunnuntai 13.10.

• Käyn äitin kans kirpparilla, teen hienoja löytöjä.
• Käyn läpi mun pipokokoelmaa. Mulla on jätesäkillinen pipoja ja lapasia.
• Meen Nean ja Olgan kans tallille illaksi.

Maanantai 14.10.

• Hammaslääkäri ja viisaudenhampaiden (4 kappaletta) poisto.
• Syömisen opettelua ja nukkumista.

Tiistai 15.10.

• Hamsteri kuoli. Ja haudattiin.
• Pikkusiskon kans shoppailua.
• Kasvien opiskelua. Väsyttää.

Keskiviikko 16.10.

• Tuomon ja Mirvan luo kahville.
• Marille etkoileen Marin, Marikan ja Pinjan kanssa. Huijataan joku Peetu internetistä mukaan.
• Kahden opiskelijabileet: Gloria ja Kaarle. Jotain tuttuja ja uusia tuttuja.

Torstai 17.10.

• Luontoretki pakkasessa ja lumessa ilman pipoa, sukkia ja housuja.

Perjantai 18.10.

• Sain uuden kännykän!

• Veeran luo saunomaan ja valmistautumaan iltaan.
• Veeran kans PMMP:n keikalle.
• Veeran kans Yöhuikkaan.
• Veera on ihana.

Lauantai 19.10.

• Oulu muuttui valkoiseksi.
• Veeran kans hidas krapula-aamu ilman krapulaa. Ja paljon kahvia.
• Tarja kävi kahvilla.
• Illalla jonkin sortin Sonkku-bileet. Annukka ja Liisakin käymässä Oulussa. Ja Veera.

Sunnuntai 20.10.

• Takaisin Muonioon. Onnistunut loma kun on kiva palata kotiin!
  
  
  
  
  
  
  

Kiireinen lokakuu!

Tässä parin viikon aikana on taas ehtinyt tapahtua kaikenlaista. Lokakuu alkoi kivasti ea2-kurssilla, jossa opittiin taas kaikkea uutta kivaa, saatiin elvyttää vauvaa uudelleen ja uudelleen ja kerrata myös vanhoja juttuja. Välillä oli myös Rekrypäivä, eli tapahtuma, jossa meidän koululle oli kutsuttu lähialueen eri yrittäjiä esittelemään itseään ja me vastaavasti esittelimme itseämme heille, tarkoituksena hieroa kontakteja ja löytää harjoittelu- ja työpaikkoja. Minä ja Ansku juonnettiin tämä tapahtuma, mutta olimme kaikki yhdessä suunnitelleet ja järjestäneet asiat.

Rospuutto-vaelluksien (tulevat marraskuun alussa) suunnittelupäivinä huomasin ensimmäisen kerran, kuinka porukalla alkoi jo vähän palaa pinna toistensa kanssa. Varmaan vähän sekava syksy, kiire, lähestyvä loma ja toisiin tottuminen alkoivat luoda pientä kipinää... Itse huomasin varsinkin ärsyttävänä sen jos kaikki eivät jaksa panostaa kunnolla ryhmätyöskentelyyn (tulevat myöhässä, eivät kuuntele tai eivät vain yksinkertaisesti jaksa kiinnostua), niin osaa harmittaa se, ja aivan ymmärrettävästi. Yritin ottaa vähän johtajan roolia, mikä myöskin osaa harmitti, vaikka toisilta saikin respektiä rohkeudesta... Tuntuu vaan vaikealta komentaa luokkatovereita kun sinällään oltaisiin samalla viivalla jos vaan kaikki jaksaisivat tehdä töitä.

Lokakuun ekana viikonloppuna kävin kolmesti Levillä. Ensin perjantaina vietiin Esa sinne ja käytiin samalla parilla kaakaolla, lauantaina käytiin Teron ja Joelin kans Lapin Saagan issikkatallilla tutustumassa minun ja Teron tulevaan harjoittelupaikkaan (olen siis joulukuun harjoittelun heppatyttönä!) ja sunnuntaina käytiin taas vähän kuskaamassa Esaa... Ystäviä ei jätetä! Siihen nähen että Esaa kuskailtiin ees taas pitkin lappia nii oli vähän epäreilua että ketää ei kiinnosta lähtä mua kuskaileen yösuunnistaan Pallakselle, joten joudun olemaan keskenäni mörköjeni kanssa!

Maanantai jatkui terveydenhoitajan (joka on meidän luokan Riitan sisko) vierailulla ja niveljalkaisten opettelulla. Tiistai-keskiviikkoyö oltiinkin yksin metsässä (siitä kirjoitin aikaisemmin) ja torstaina lähdettiin luokkaretkelle bussilla Kautokeinoon, eli Norjaan! Päivä tuntui mielettömän pitkältä, ja olin vielä nukkunut vähän kehnot yöunet kun katsoin Kautokeinon kapinasta kertovan elokuvan ja kirjoittelin aiheeseen liittyviä runoja. Meille oltiin kaikille annettu jokin aihe, josta pitää 5-10 minuutin esitelmä bussimatkalla, ja minun aiheeni oli ”Kautokeino ja Kautokeinon kapina”. En tiennyt näistä mitään, enkä löytänyt netistä juuri muuta tietoa kuin Wikipedia-artikkeleita, enkä halunnut nyt niitä alkaa lukemaan, joten päätin kirjoittaa löytämieni faktojen pohjalta aiheeseen liittyvät runot.

Kautokeino

Kautokeino, tämä suurin kunta Norjassa

Pohjoisessa Finnmarkin läänissä

On heitä vajaat kolme tuhatta

Suurin osa saamelaista

Kautokeino, saamelaisuuden keskuspaikka

Koutokeinojoki virtaa taajaman läpi

Korkein vuori Cáravárri sen kaukaa jo näki

Kautokeino, keskitie

Saman matkan päähän monen matka vie

Alattio, Karesuvanto, Raisi ja Kaarasjoki

Kai meille jokaiselle löytyy jostain koti?

Subarktinen ilmasto

Talvella kylmä, kesällä riittää kerrasto

Kaamosta seitsemän viikkoa

Kesäisin yötön yö

Pohjoissaamea tai norjaa

Kielet tasa-arvoisuus korjaa

Yhdeksänkymmentä prosenttia puhuu saamea

Ei norjan kieli ole silti kaamea

Kapina

Ongelmia aina löytyy

Jokaiseen pieneen elämään

Alkoholi, porohuoli

Jossain syttyy kytemään

Kahdeksas marraskuuta 1852

Alkoi Kautokeinon kansannousu

Epäreilu kohtelu

Ja hiukan jopa uskonto

Lie toimittiko hurmosta

Saamelaiset ystävämme

Aslak Hætta ja Mons Somby

Johdattivat joukkoa

Joka raivopäissään Kautokeinoon hiihti

Ja pari henkeä siinä riisti

Nuijin ja haloin pieksivät toisiansa

Niin kuolivat kauppias Carl Ruth

Ja tämän ystävä nimismies Lars Bucht

Lähes kaksi vuotta myöhemmin

Hætta ja Somby kuolemaan tuomittiin

Nämä kapinalliset mestattiin

Päät Osloon lähetettiin

Ja vasta paljon myöhemmin haudattiin

Syytimmekö syyttä suotta

Lars Levi Laestadiusta,

Jonka opeista erkaantunut ryhmä

Sai päähänsä olla vähän tyhmä?

Koutokeinon hurmos

Uusi hurmahenkinen joukko

Ja kirkkoherra Liljeblandin

Aggressiivisuuden loukko

Perjantaina, eli viimeisenä päivänä ennen syysloman alkua, meillä oli aamulla opettajan hieno diaesitys hänen talvehtimisestaan Huippuvuorilla. Priittalla oli mielettömän hienoja kuvia ja olisin kyllä voinut kuunnella tarinoita sieltä (sekä lähteä itse sinne...) vaikka kuinka, ajankohta oli vaan vähän huono tälle. Meitä oli vain puoli luokkaa paikalla, koska ihmiset olivat jo lähteneet valumaan etelään. Tämän esityksen jälkeen alkoi opistolla alojen välinen sählyturnaus, jonka aikana paikalta liukenivat myös ne, jotka eivät pelanneet joukkueessa. Mutta meidän hieno lumo-joukkue voitti kaikki neljä peliä ja olemme nyt siis koulumme mestareita. Meillä oli tietenkin se etulyöntiasema, että meidän joukkueessamme oli tyttöjä, ja meillä oli Tero-manageri kravatissa ja puvussa, ja hän tarvittaessa (esim. toisessa pelissä vastustajien ensimmäisen maalin jälkeen) tyhjensi meiltä koko kentän ja meni itse pelaamaan... (Aiheeseen liittyvä uutinen.)

Nyt loman jälkeen ollaan lähinnä opeteltu raivokkaasti kasveja ja sieniä ensi viikon lajitunnistuskokeeseen. Tänään oltiin lisäksi Sammaltunturilla tutustumassa johonkin Ilmatieteenlaitoksen säätutkimusasemaan. (?) Siellä oli kylmää ja vähän lunta. Huomiseksi pitäisi sataa lisää!

Ei-kouluajalla, eli niin sanotulla ”vapaa-ajalla” harrastan yhä innokaasti sählyn pelaamista, lenkkeilyä (en enää niin paljon metsässä tai edes kartan kanssa, koska tuntuu että varpaat jäätyy ja ei jaksa aina ladata lamppua sillä pimeä tulee nopeampaa). Lisäksi meillä on sellainen ”ruokapiiri” joka toinen viikko, jolloin tehdään ruokaa vuorotellen (kahdestaan) pienelle ryhmälle. Minun ja Adrienin vuoro on nyt ylihuomenna! Tänään kävin myös VAPEPA:n perustamiskokouksessa, saa nähdä tuleeko tästä vielä uusi harrastus... Niin ja ensi kerralla ko lähen Ainon kans vähän kävelylle jänkhälle, niin otan jalkaan jotain muuta kuin Reinot...!