Koskenlaskua - vesipelkoa ja itsensä ylittämistä?

Vuhuu, sainpas yönylinäytönkin tehtyä! Sain asiakkaiksi pari pahaa-aavistamatonta muoniolaista poikaa, joiden kanssa menin metsän keskelle viettämään kämppäelämää. Opettaja kirjoitti selitysten pohjalta asiantuntijalausunnon ja sen pitäisi olla nyt selvä. Erikoista tämä opiskelu välillä.

Nyt on viimeiset viikot käsillä ja samalla viimeiset - ja mulle ehkä haastavimmat - aiheet jäljellä. Koskenlaskua, melontaa ja kalastusta. Mä pelkään vähän vettä. Välillä vähän enemmänkin. Vesi on arveluttavaa.

Oli ihan mielenkiintoista huomata, miten koulukaverit suhtautuivat siihen, että pelkään. En ole varma kiinnittivätkö kaikki edes huomiota siihen. Osa tuli kyselemään muuten vain välillä että onko kaikki hyvin, ja kun mainitsin että muuten kyllä mutta olen kauhuissani koska pelkään vettä, niin jotkut olivat todella yllättyneitä. Ei mua pelota liftata vieraissa maissa, hypätä laskuvarjolla lentokoneesta, puhua tuntemattomille tai muuttaa yksin ulkomaille yhtään niin paljon kuin mennä kumiveneessä joella! Aallot on pahimpia ja se pelko, että joutuu yhtäkkiä veteen vaikka siksi että toisen veteentyöntäminen on jonkun mielestä hyvä läppä.

Koko viikko Norjan jälkeen on ollut mulla aika hiljaista ja olen ollut paljon yksin. Osittain se on varmasti johtunut yksinkertaisesti siitä, että kaikki ovat olleet todella väsyneitä koulun (koskenlaskun) jälkeen, osittain varmasti ollut vain omaa flegmaattisuutta. Olen urheillut ja yrittänyt syödä tarpeeksi. Vuoroin taistelen ja tuskailen ratsastusonnettomuuden jäljiltä yhä kipeän pohkeen kanssa ja vuoroin nautin vaan ehkä vähän liikaa urheilusta. Oon myös taas havainnut kipua vuoroin molemmissa polvissa, ja yrittänyt epätoivoisesti miettiä mistä se johtuu, venytellä ja liikuttaa jalkoja eri tavalla. Olen laihtunutkin muutaman kiloa touko-kesäkuun aikana. Tämä ei ole huono asia.

Mulla oli tänään arviointikeskustelu näytöistä, ja kun saan yhden laajemman kustannuslaskelman valmiiksi niin mulla on kaikki tarvittava kasassa. Mä ihan totta valmistun! Saatiin lopulta ihan kunnon lista asioista, jotka on pakollisia suorittaa. Minusta sen olisi saanut antaa jo syksyllä.

Erӓ- ja luonto-oppaan ammattitutkinto

Tutkinnon suorittaminen edellyttää yhden pakollisen ja vähintään neljän valinnaisen

tutkinnon osan suorittamista.

Kaikille pakollinen tutkinnon osa on

3.1 Erä- ja luonto-opastaminen.

- Kesӓ

- Talvi

Valinnaiset tutkinnon osat, joista on valittava vähintään 4 osaa, ovat

3.2 Luonnossa liikkumisen opastaminen

3.3 Eläinohjelmapalveluiden järjestäminen

3.4 Motorisoitujen luonto-ohjelmapalveluiden järjestäminen

3.5 Erä- ja luonto-opasyrittäjänä toimiminen

3.6 Luonnontuntemukseen perustuva opastaminen

3.7 Erä- ja maastoruokapalveluiden järjestäminen

3.8 Kulttuuriin ja eräperinteeseen perustuva luonto-opastaminen

3.9 Erityisosaamiseen perustuva luonto-opastaminen

3.10 Teemallisten luonto-opaspalveluiden järjestäminen

3.11 Erityisryhmien opastaminen luonnossa

3.12 Metsästysoppaana toimiminen

3.13 Kansainvälisten asiakkaiden opastaminen luonnossa

3.14 Tutkinnon osa muusta perus-, ammatti- tai erikoisammattitutkinnosta.

Yӧsuunnistus

Pӓivӓsuunnistus

Lajintunnistus 1

Lajintunnistus 2

EA 2

Talviyöpyminen maastossa Antinpalo / Kilpisjärvi

Yöpyminen asiakkaiden kanssa maastossa

Tarkempi kustannuslaskelma yhdestä tutkinnonosasta

Mahdolliset asiantuntijalausunnot

Viikonlopuksi lähden taas Kuopioon, tällä kertaa juoksemaan Venlojen viestiin. Maanantaina pitäisi olla taas koulussa. Sitten lähtee viimeiset kaksi viikkoa käyntiin, välissä vain juhannus. Aika alkaa todella juosta.

Neljä päivää Pohjois-Norjassa

Villen (joka jätti Kilpisjärven hiihtovaelluksella makuualustan kotiin) olis pitäny olla mukana tällä reissulla jo pelkästään siksi, että olisi päässyt kuittailemaan Ainolle makuupussista ja Janille takista, jotka olivat niin ikään jääneet Muonioon.

Kun muulla maailmalla alkoi kesälomat ja normaaleilla opiskelijoilla loppui koulut, niin me erä- ja luonto-opasopiskelijat jatkoimme vielä koulunkäyntiä!

Maanantaiaamuna lähdettiin kahdella koulun pakulla ja yhdellä opettajan autolla kohti Norjaa. Jotenki hauskaa, että ensimmäiset kunnon helteet sattui mulle juuri tälle reissulle kun mennään enemmän pohjoiseen ja paikkaan, missä on vielä lunta. Ainakin sai vähän väriä kroppaan - rannekellon kuva on vasemmassa ranteessa ja naamakin on yllättävän kivan kevyesti ruskettunut. Mulla oli mun "tärpätti" eli 50+ -kertoiminen aurinkorasva mukana, niin en ees palanu!

Ekana päivänä pysähdyttiin Suomen puolella vähän opiskelemaan sotahistoriaa Teron opastuksella, lounastettiin jonkin putouksen juurella vähän Kilpisjärveltä Norjan puolelle ja pysähdyttiin myöhemmin Skibottenissa vähän kattelemaan kylää ja pitämään jätskitaukoa. Ajettiin sitten leiriin Ankerliaan, oli ihana käydä iltakävelyllä vuonossa kun ympärillä näkyi lumihuippuisia vuoria ja vapaana käyskenteleviä lampaita. Ja oli lämmintä ja valoisaa! Riippumatto olis ollu kätevä, osa nukkui puiden välissä kun me nukuttiin teltassa.

Tiistaina lähdettiin vähän vaeltamaan ja katsomaan Sabetjohkan riippusiltaa. Kanjoni oli syvä vaikka tämä "riippusilta" olikin vähän tylsä. Oli kyllä taas varsin upea aamupäiväkahvipaikka istuskella jyrkänteen reunalla niin ikään vuorten keskellä auringonpaisteessa. Onko tämä opiskelua? Matkalla seuraavaan leiriin pidettiin jälleen jätskitauko, koska eihän meillä ole kiire mihinkään! Myös toinen leiri oli varsin upea; jäämeren rannalla - ja lumihuippuisia vuoria. Kävin Joelin kans vielä iltapäivälenkillä kuumuudesta huolimatta, ja palatessa en potkinut kuin lenkkarit jalasta ennen kuin juoksin jäämereen uimaan (ja heittämään talviturkin pois!).

Ja keskiviikkoaamu oli jälleen ihana - valoa, lämpöä, meri ja vuoria. Lähdettiin kohti Elvenesiä ja Steindahlsbreenin jäätikölle menevän "reitin" lähtöpaikkaa. Ajoimme tosin ensin ohi risteyksestä aina Furuflateniin asti - joten päätimme pitää jätskitauon ennen takaisin kääntymistä. Reitti jäätikön reunalle osoittautui haastavammaksi kuin kuvittelimme, ja pienten neuvottelujen jälkeen jaoimme lounaspaikan jälkeen porukkaa ja osa kääntyi takaisin aikaisemmin. Osa meistä itseni mukaan lukien kuitenkin kahlasi lumihangessa jäätikön reunalle asti ja kyllähän se ihan hienolta jäätiköltä näytti.

Viimeiseksi yöksi ajettiin jonnekkin kuuluvuusalueiden ulkopuolelle lähelle Barrasta. Torstaiaamuksi oli nimittäin kiva rupeama edessä: Barraksen huiputus! Mun reissu kesti aikalailla 10,5 tuntia josta noin 7 tuntia oli liikkeessä. Barraksen korkeus ei ole kuin 1 419 metriä merenpinnasta, mutta kun lähdettiin reilusta sadasta metristä niin sitä nousua tuli kuitenkin ihan reippaasti. Oli kyllä ihana käydä vuoren huipulla pitkästä aikaa! Osa meistä (esimerkiksi minä) kantoi turhaan lumikenkiä mukana, koska koettiin niistä olevan enemmän haittaa kuin hyötyä vaikka lunta olikin. Osa jätti lumikengät matkalle keräten niitä palatessa, ja jotku jätti myös lounaspaikalle huiputukseen turhia tavaroita esim. trangiat. Itse totesin, liekkö tyhmyyttäni vai yli-innokkuuttani, että tulee parempi treeni kun kantaa tavarat mukanaan ja raahasin huipulle kaiken mitä olin kantanut.

Paluumatkalla oli mielenkiintoista huomata, kuinka maasto voi muuttua yhden aurinkoisen päivän aikana paljon. Vuoren vieressä virtaavan joen vedenpinta oli noussut puoli metriä ja viereisen polun yli oli ilmestynyt paljon uusia puroja, jotka laskivat tähän jokeen. Pari lumisiltaa oli kadonnut kokonaan, ja yhden isomman puron ylitys oli minusta jo oikeasti aika haastavaa, enkä varmaan olisi yksin vesikammoisena siitä edes päässyt yli. Ajettiin vielä yöksi Muonioon ja pääsin nukkumaan ehkä kahden jälkeen - ajankäsitys on vaan niin sekaisin kun aurinko ei laske ja on aina niin valoisaa. Kaikki tuntuu niin hämmentävältä välillä.

Mutta kyllä sitä taas vaan tajusi kuinka rakastan merta ja vuoria ja että kuinka luonto on kaunista! Ja kuinka onnekas olen kun minulla on mahdollisuus tehdä mitä haluan ja vapaus liikkua miten tykkään.

Viimeinen stressiviikko ja miniloma Itä-Suomeen

OLEN HENGISSÄ!

Toissa viikon tiistaina meillä oli bussiopastusretki Ruotsin puolelle Pajalaan. Ansku sai siitä näytön suunnittelemalla retken. Lisäksi osa kertoi vuorotellen bussissa vähän taustatietoa ja tarinoita asioista, jotka liittyivät jollain tapaa paikkoihin. Satoi vettä, oli märkää.

Keskiviikkona oli toinen lajitunnistuskoe; vuorossa linnut, nisäkkäät, kalat ja matelijat. Pääsin läpi ja vielä oikein komeasti! Kaikki lajitunnistusosa-alueet on läpi hyväksytysti. Hyvä minä.

Torstaina oli mun näyttö, eli järjestin luontosuunnistuspäivän esikouluryhmälle. Sain siitä kesäopastamista, toisen lajin luonnossa liikkumisen opastamiseen (nyt suunnistus, talvella tein hiihdon) ja erityisryhmän opastamisen. Päivä meni oikein hyvin, vaikka olinkin aika stressaantunut ja minusta tuntui vaikealta arvioida varsinkin aikataulua. Päivän lopuksi eskarit lauloivat minulle laulun, jonka aikoivat esittää kevätjuhlassa. Hyvä etten alkanut itkemään!

Perjantaina oli sitten sateinen (mutta aivan hyvä) Kansallispuistopäivä. Moni meidän luokalta teki siinä näyttöjä, mutta mun edellisen päivän näytön takia olin lupautunut tekemään jotain mitä ei tarvitse suunnitella. Tehtäväni oli siis kököttää kentän vieressä olevan mäen päällä luonnontuntemusrastilla. Mulla piti myös olla reilun 2,5 tunnin tauko keskellä päivää, mutta pääsin esimerkiksi laminoimaan menuja, tarjoilemaan ruokaa, hakemaan lastaa Ainon kotoa ja kirjoittamaan puhtaaksi koulukaverin näyttösuunnitelmaa.

Lauantaina Jani järjesti grillibileet pihallaan. Esan kanssa oltiin vähintäänkin kesäfiiliksissä, koska aurinko paistoi ja oli ainakin 12 astetta lämmintä! Muut eivät olleet ihan samoilla linjoilla. Kävin katsomassa poikien kisastudiossa jääkiekkoa (minä!) ja palasin juhliin myöhemmin illalla, ja oli kyllä taas aika eeppinen reissu...

... Ja sen huomasi vielä sunnuntaiaamuna. Joka tapauksessa niin väsynyt ei saa olla, etteikö pääsisi äänestämään! Niimpä iltapäivällä koko meidän vähän erikoinen pesue huoneestani ryömi ala-asteelle ilmaisemaan mielipiteensä europarlamenttivaaleihin. Illalla oli vielä joku neronleimaus käydä Tuomaksen kanssa Oloksella hiihtämässä, ihan vain koska voimme tehdä sen toukokuun viimeisenä sunnuntaina.

Viikko vaihtui iloisesti pakatessa seuraavan viikon Itä-Suomen reissuun. Maanantai-iltapäivänä meillä oli päiväsuunnistustesti Muoniossa. Oli perinteinen "4,5 km" rata ja aikaa sen läpäisemiseen kaksi tuntia. Se osoittautui yllättävän haastavaksi, yhdeksän luokkatoveria joutui uusintaan. Mulla, Ainolla ja Villellä oli ekat lähdöt (Aino 16.00, minä 16.15 ja Ville 16.30), jotta ehdimme ajaa 230 km päähän Rovaniemelle viemään Ville 20.45 lähtevään junaan, jotta hän ehtii aamuksi pääsykokeisiin Helsinkiin. No, mulla ja Ainolla meni tosi hyvin, mutta Ville innostui vähän kartottamaan aluetta Oloksen takaa ja meillä tuli hieman kiire... No, tulipahan uusi ennätys tuollekin välille. Ajettiin Ainon kans yöllä vielä (hieman rauhallisempaa vauhtia!) Kajaaniin Ainon kaverin luo yöksi.

Tiistaina ajettiin sitten Kajaanista Kuopioon Ainon äitille. Käytiin Ainon, Ainon siskon ja Ainon kaverin kanssa vähän shoppailemassa ja illalla Ainon ja Kaapo-koiran kanssa suunnistamassa Puijolla. Ainon siskolla oli lakitus keskiviikkona Lapinlahdella, joten yritettiin siivota ja viimeistellä leipomuksia. Keskiviikkona käytiin Ainon kanssa jumalanpalveluksessa Lapinlahden kirkossa ennen lakitusta, eikä edes sytytty tuleen. Illalla otin bussin Joensuuhun.

Olin sitten lauantaiaamuun asti ystävän luona Liperissä vähän "treenileirillä". Musta on epäreilua, että Muoniossa on +10 kun muualla on helteet, ja kun siirryn Itä-Suomeen niin helteet siirtyvät Muonioon ja siellä missä olen niin sataa kolme päivää. Kun lähdin lauantaiaamuna kohti pohjoista, niin alkoi aurinko toki paistaa... Paitsi ei enää kun pääsin kotiin. Muoniossakin aurinko tuntuu paistavan vain keskellä yötä kun voisi haluta vaikka nukkua.

Päättäjäislauantaina Muoniossa en tehnyt mitään! Olin niin väsynyt, että nukuin varmaan yhdeksän tunnin yöunet, ja sunnuntaina kävin sekä lenkillä, että pelaamassa sählyä ja tein jopa vähän kuntopiiriä. Saan varmaan kadotettua talven aikana kertyneet lumokilot koulun loppuun mennessä. ;)

Koulua siis jäljellä vajaa neljä viikkoa, ja mulla jäljellä yksi yönylinäyttö, eli asiakkaita pitäisi viedä yöksi metsään. Teen sen luultavasti jo ensi viikonloppuna, saan "asiakkaiksi" pari paikallista nuorta. Pitäisi vielä tehdä turvallisuussuunnitelma ja riskianalyysi sekä saada opettajalta asiantuntijalausunto.

Tänään maanantaina lähdetään kohta neljäksi päiväksi Norjaan! Jotten pitäisi säätä muutenkaan ikinä mitenkään epätyypillisenä, niin nyt kun ollaan menossa tuonne missä on jopa lunta, niin on luvattu +20 astetta. En saanut oikein nukuttua yöllä kun oli niin valoisaa, joten olen koko aamun jo tehokkaasti häärännyt mm. keräten pyykkejä, tiskaten, käyden lenkillä, pakaten loppuun ja kirjoittaen kaiken tämän. Kyllä maanantaiaamut on parhaita, varsinkin kun saa herätä aamulla niin että tuntuu kuin koko muu maailma vielä nukkuisi!

Sitten vain kohti Norjaa!