Tittittidididii! Hups vain kun aika
rientää, käytän nykyään kaiken aikani tallilla (issikat on
ihania!) tai hiihtoladulla, joten ehdin harvoin tekemään mitään
muuta järkevää. Välillä saatan ehkä vähän nähdä esim.
kavereita ja käydä kaakaolla. Tai saunoa ja syödä! Asun siis
Sirkassa, Levillä, koska olen työharjoittelussa Lapin Saaga
-hevostallilla ja tämä kaikki on aivan hienoa. Elämä on pinkkiä
vaikka valoa ei juuri näy – onhan kaamos. Mulla on kuitenkin ihana
kämppis Irina ja oon selkeästi huolehtinut aamulääkkeet (rautaa,
magnesiumia sekä B-, C- ja D-vitamiinia) koska voin oikein pirteästi
ja hyvin. Voi myös johtua siitä, että vietän noin puolet
vuorokaudesta ulkona (sis. ”valoisat” pari tuntia) ja syön ko
issikka.
Palataan kuitenkin ajassa taakse päin
kolme viikkoa viimeiseen tämän vuoden Muonio-perjantaihin, jonka
jostain syystä vietinkin lopulta Ylläksellä. Priitta oli kai
jossain mielenhäiriössä perunut perjantaiaamun hiihtotunnit, joten
huijasin Teron ja Pekkisen retkelle pois Muoniosta. Tehtiin siis
retki Äkäslompoloon, koska Hanna, Mikko ja Tiia oli käymässä
siellä. Saatettiin vahingossa jäädä sinne illaksi saunomaan Sami
Hedbergin näköisen miehen kans, pyöriä hangessa saunasta vaikka
lumi oli kylmää ja törmätä myös Janiin Pyyssä! Kyllä Lappi on
ihanan pieni!
Seuraavana päivänä eli lauantaina
muutin Leville. Heti sunnuntaina saatiin uusi kämppis. Puolen tunnin
varoitusajalla ”siivottiin” Teron kans kämppä vastaanottavaan
kuntoon ja odotettiin innolla mitä ovesta astuu sisään. Ei ollut
mormoni. Se olikin Irina, ja Irina on ihana!
En oikein tiedä mitä olin pakatessani
Ylläksen jälkeisenä aamuna ajatellut (tuskin paljon), mutta jätin
Muonioon sukset, lumilaudan ja joulukalenterit. Hienoa minä? Asutaan
muuten täälläkin Alkon vieressä. Ja väitetään että Lapissa
välimatkat on pitkiä?
Tämä mun uus avovaimo on vielä
tapaturma-alttiimpi kuin minä! Kahden ekan päivän aikana se oli jo
sekä tippunut hevosen selästä, että saanut risun silmään ja
saanut haavan sarveiskalvoonsa. Meillä oli viikon ajan
merirosvoteema, koska hän joutui käyttämään silmälappua. Mä
olen vain kerran tippunut hevosen selästä (vielä).
Tämän lisäksi ollaan kerran tultu
tallille niin, että Allun (norjan kylmäverinen) aitaukseen oli
potkaistu aukko ja sieltä löytyi kolme issikkaa kun taas Allu oli
muiden issikoiden seassa, kerran on irroitettu yksi utelias yksilö
aamulla aidasta ja yksi päätti kerran karata ovesta. Meidän
2-vuotias vauva Ross tykkää auttaa meitä kaikessa; hän muun
muassa tykkää kaataa paskaa täynnä olevia kottikärryjä ja aukoa
riimunaruja kun ollaan laitettu hevosia valmiiksi pihalle. Totta kai
hän mielellään myös seuraa ulos ovesta tai auttaa Allua syömään
tämän heinät ja juomaan vedet. Pitää myös rodeosta. Kelpo
yksilö siitä vielä tulee!
Ekana viikonloppuna meillä taisi olla
Kurun erä- ja luonto-oppaiden Lapin yksikön sekä Lapin
Luontoelämyksen työharjoittelijoiden klementiinirinki. Myös Saana
ja Sampo kävi kylässä. Kävin myös Muoniossa hakeen ne mun
sukset, lumilaudan ja joulukalenterin. Inkku kävi kahvilla
Muoniossa, tämä maailma on vaan niin pieni!
Viikonvaihteessa oli -40 pakkaset.
Ratsastaminen ei onnistunut ja paskan lapioimisessa ei kerrankaan
tullut hiki. Nähtiin älyttömän kauniita revontulia. Jalusta olis
kiva, vois helpottaa kuvaamista (vaikka kyllähän jalustan
rakentaminen lumesta ja heijastinliivistä noilla lämpötiloilla on
totta kai ihan hauskaa!).
Tiistaina yhtäkkiä lauhtui. Lämpötila
nousi vuorokaudessa jonku 40 astetta! Olis ollut jo melkein
auringonottokeli, harmi vaan että aurinkoa näkee vasta ensi vuonna.
Parina päivänä ollaan yritetty viedä
muutamaa hevosta jään yli, koska siellä menisi toinen
maastoreitti. Lähdettiin ekalla
kerralla sitten Pian ja Irinan kans kokeileen miten muutama ystävämme
tästä selviytyisivät. Saatiin lopulta kyllä kaikki jäälle ja
liikkumaan eteen päin, mutta vähän puolen välin jälkeen
hihkaisin Irinalle, että aika paljon vettä ja sohjoa tässä jään
päällä ja mitähän ihmettä, niin yhtäkkiä kuului hirveä
rätinä kun jossai ilmeisesti halkesi jäätä. Hevoset säikähti
vähän ja mullaki tuli vähän sellanen
en-halua-pelastautua-hevosen-kanssa-jäistä -olo ja pienen
ympäristöntarkkailun ja harkinnan jälkeen päätettiinkin kääntyä
takaisin ja vetää vain takareitti. Toisella kerralla kuului
suunnilleen samalla kohdalla KRÄKS, ja mä vajosin Jöran kans
parikytä senttiä alemmas. Fiksu eläinystäväni reagoi heti,
kääntyi ympäri ja lähti kotia kohti. Emme vastustelleet.
Olin viime viikon aamut Sirkan postilla
postitonttuna. Menin siis aamulla hyllyttämään paketteja, koska
joulukiire. Oli aivan hauskaa, voisin tehä toistekin! Jos tekee
päivän kahta duunia ja käy sen jälkeen hiihtämässä niin on
aivan täysin okei palkita itsensä ja ystävänsä toisinaan pekoni-leipäjuusto-banaani-valkosuklaa-kermavaahtolätyillä.
Viime lauantaina käytiin vapaapäivän
kunniaksi Irinan kans hiihtämässä Levin ympäri. Aikaa meni tälle
retkelle melkein neljä tuntia. Matkalla toki pysähdyttiin ottamaan
valokuvia, käytiin kaakaolla Sammun tuvalla ja ihasteltiin poroja.
Lopussa tuli jo aika kylmä, mittarikin kyllä näytti Sirkassa -26
että ei ehkä ollutkaan niin kumma kun ihmiset ihmetteli miksi
hiihdetään ja muita hiihtäjiä (paria suunnistajaa
lukuunottamatta) ei juuri näkynyt. Illalla eksyttiin Jukka Pojan
keikalle. Eräs anonyymi tuttava veti ihan hyvin ja pääsi kuulemma
poliisisaattueella erään anonyymin työnantajan kämpille keskellä
yötä herättäen kaikki. Teemaan olisi sopinut, että mä ja Irina
jäädään kiinni dyykkaamisesta omalle työnantajalle erään
anonyymin ruokakaupan pihalta, mutta pienen riskianalyysin jälkeen
päätimme siirtää retkemme myöhemmälle viikkoa.
Ollaan koristeltu tallille joulua ja
ratsastettu paljon. Alan ymmärtää miksi ihmiset haluaa talveksi
Lappiin, täällä on oikeasti kaunista.
Eilen ja tänään ollaan
oltu Irinan kans päivä lumilautailemassa, ollaan ihailtu kyllä
taas vaikka minkä väristä taivasta. Eilen myös Laura, Mira, Salla
ja Ville oli osan ajasta meidän mukana. Tänään oltiin aivan
kahdestaan ja tosi reippaita! Irina lautaili eilen ensimmäistä
kertaa, mutta on jo aivan hyvä hissipoikien dissailusta huolimatta.
Hankin eräänä aamuna tässä
vahingossa itselle kevääksi harjoittelupaikan Lapin
Luontoelämykseltä. Sinne siis helmikuussa eli elämä Levillä
jatkuu silloin, jee!
