Tässä parin viikon aikana on taas
ehtinyt tapahtua kaikenlaista. Lokakuu alkoi kivasti ea2-kurssilla,
jossa opittiin taas kaikkea uutta kivaa, saatiin elvyttää vauvaa
uudelleen ja uudelleen ja kerrata myös vanhoja juttuja. Välillä
oli myös Rekrypäivä, eli tapahtuma, jossa meidän koululle oli
kutsuttu lähialueen eri yrittäjiä esittelemään itseään ja me
vastaavasti esittelimme itseämme heille, tarkoituksena hieroa
kontakteja ja löytää harjoittelu- ja työpaikkoja. Minä ja Ansku
juonnettiin tämä tapahtuma, mutta olimme kaikki yhdessä
suunnitelleet ja järjestäneet asiat.
Rospuutto-vaelluksien (tulevat
marraskuun alussa) suunnittelupäivinä huomasin ensimmäisen kerran,
kuinka porukalla alkoi jo vähän palaa pinna toistensa kanssa.
Varmaan vähän sekava syksy, kiire, lähestyvä loma ja toisiin
tottuminen alkoivat luoda pientä kipinää... Itse huomasin
varsinkin ärsyttävänä sen jos kaikki eivät jaksa panostaa
kunnolla ryhmätyöskentelyyn (tulevat myöhässä, eivät kuuntele
tai eivät vain yksinkertaisesti jaksa kiinnostua), niin osaa
harmittaa se, ja aivan ymmärrettävästi. Yritin ottaa vähän
johtajan roolia, mikä myöskin osaa harmitti, vaikka toisilta saikin
respektiä rohkeudesta... Tuntuu vaan vaikealta komentaa
luokkatovereita kun sinällään oltaisiin samalla viivalla jos vaan
kaikki jaksaisivat tehdä töitä.
Lokakuun ekana viikonloppuna kävin
kolmesti Levillä. Ensin perjantaina vietiin Esa sinne ja käytiin
samalla parilla kaakaolla, lauantaina käytiin Teron ja Joelin kans
Lapin Saagan issikkatallilla tutustumassa minun ja Teron tulevaan
harjoittelupaikkaan (olen siis joulukuun harjoittelun heppatyttönä!)
ja sunnuntaina käytiin taas vähän kuskaamassa Esaa... Ystäviä ei
jätetä! Siihen nähen että Esaa kuskailtiin ees taas pitkin lappia
nii oli vähän epäreilua että ketää ei kiinnosta lähtä mua
kuskaileen yösuunnistaan Pallakselle, joten joudun olemaan keskenäni
mörköjeni kanssa!
Maanantai jatkui terveydenhoitajan
(joka on meidän luokan Riitan sisko) vierailulla ja niveljalkaisten
opettelulla. Tiistai-keskiviikkoyö oltiinkin yksin metsässä (siitä
kirjoitin aikaisemmin) ja torstaina lähdettiin luokkaretkelle
bussilla Kautokeinoon, eli Norjaan! Päivä tuntui mielettömän
pitkältä, ja olin vielä nukkunut vähän kehnot yöunet kun
katsoin Kautokeinon kapinasta kertovan elokuvan ja kirjoittelin
aiheeseen liittyviä runoja. Meille oltiin kaikille annettu jokin
aihe, josta pitää 5-10 minuutin esitelmä bussimatkalla, ja minun
aiheeni oli ”Kautokeino ja Kautokeinon kapina”. En tiennyt näistä
mitään, enkä löytänyt netistä juuri muuta tietoa kuin
Wikipedia-artikkeleita, enkä halunnut nyt niitä alkaa lukemaan,
joten päätin kirjoittaa löytämieni faktojen pohjalta aiheeseen
liittyvät runot.
Kautokeino
Kautokeino,
tämä suurin kunta Norjassa
Pohjoisessa
Finnmarkin läänissä
On
heitä vajaat kolme tuhatta
Suurin
osa saamelaista
Kautokeino,
saamelaisuuden keskuspaikka
Koutokeinojoki
virtaa taajaman läpi
Korkein
vuori Cáravárri sen kaukaa jo näki
Kautokeino,
keskitie
Saman
matkan päähän monen matka vie
Alattio,
Karesuvanto, Raisi ja Kaarasjoki
Kai
meille jokaiselle löytyy jostain koti?
Subarktinen
ilmasto
Talvella
kylmä, kesällä riittää kerrasto
Kaamosta
seitsemän viikkoa
Kesäisin
yötön yö
Pohjoissaamea
tai norjaa
Kielet
tasa-arvoisuus korjaa
Yhdeksänkymmentä
prosenttia puhuu saamea
Ei
norjan kieli ole silti kaamea
Kapina
Ongelmia
aina löytyy
Jokaiseen
pieneen elämään
Alkoholi,
porohuoli
Jossain
syttyy kytemään
Kahdeksas
marraskuuta 1852
Alkoi
Kautokeinon kansannousu
Epäreilu
kohtelu
Ja
hiukan jopa uskonto
Lie
toimittiko hurmosta
Saamelaiset
ystävämme
Aslak
Hætta ja Mons Somby
Johdattivat
joukkoa
Joka
raivopäissään Kautokeinoon hiihti
Ja
pari henkeä siinä riisti
Nuijin
ja haloin pieksivät toisiansa
Niin
kuolivat kauppias Carl Ruth
Ja
tämän ystävä nimismies Lars Bucht
Lähes
kaksi vuotta myöhemmin
Hætta
ja Somby kuolemaan tuomittiin
Nämä
kapinalliset mestattiin
Päät
Osloon lähetettiin
Ja
vasta paljon myöhemmin haudattiin
Syytimmekö
syyttä suotta
Lars
Levi Laestadiusta,
Jonka
opeista erkaantunut ryhmä
Sai
päähänsä olla vähän tyhmä?
Koutokeinon
hurmos
Uusi
hurmahenkinen joukko
Ja
kirkkoherra Liljeblandin
Aggressiivisuuden
loukko
Perjantaina,
eli viimeisenä päivänä ennen syysloman alkua, meillä oli aamulla
opettajan hieno diaesitys hänen talvehtimisestaan Huippuvuorilla.
Priittalla oli mielettömän hienoja kuvia ja olisin kyllä voinut
kuunnella tarinoita sieltä (sekä lähteä itse sinne...) vaikka
kuinka, ajankohta oli vaan vähän huono tälle. Meitä oli vain
puoli luokkaa paikalla, koska ihmiset olivat jo lähteneet valumaan
etelään. Tämän esityksen jälkeen alkoi opistolla alojen välinen
sählyturnaus, jonka aikana paikalta liukenivat myös ne, jotka eivät
pelanneet joukkueessa. Mutta meidän hieno lumo-joukkue voitti kaikki
neljä peliä ja olemme nyt siis koulumme mestareita. Meillä oli
tietenkin se etulyöntiasema, että meidän joukkueessamme oli
tyttöjä, ja meillä oli Tero-manageri kravatissa ja puvussa, ja hän
tarvittaessa (esim. toisessa pelissä vastustajien ensimmäisen
maalin jälkeen) tyhjensi meiltä koko kentän ja meni itse
pelaamaan... (Aiheeseen liittyvä uutinen.)
Nyt loman jälkeen ollaan lähinnä opeteltu raivokkaasti kasveja ja sieniä ensi viikon lajitunnistuskokeeseen. Tänään oltiin lisäksi Sammaltunturilla tutustumassa johonkin Ilmatieteenlaitoksen säätutkimusasemaan. (?) Siellä oli kylmää ja vähän lunta. Huomiseksi pitäisi sataa lisää!
Ei-kouluajalla, eli niin sanotulla
”vapaa-ajalla” harrastan yhä innokaasti sählyn pelaamista,
lenkkeilyä (en enää niin paljon metsässä tai edes kartan kanssa,
koska tuntuu että varpaat jäätyy ja ei jaksa aina ladata lamppua
sillä pimeä tulee nopeampaa). Lisäksi meillä on sellainen
”ruokapiiri” joka toinen viikko, jolloin tehdään ruokaa
vuorotellen (kahdestaan) pienelle ryhmälle. Minun ja Adrienin vuoro
on nyt ylihuomenna! Tänään kävin myös VAPEPA:n
perustamiskokouksessa, saa nähdä tuleeko tästä vielä uusi
harrastus... Niin ja ensi kerralla ko lähen Ainon kans vähän
kävelylle jänkhälle, niin otan jalkaan jotain muuta kuin
Reinot...!
