Kiireinen lokakuu!

Tässä parin viikon aikana on taas ehtinyt tapahtua kaikenlaista. Lokakuu alkoi kivasti ea2-kurssilla, jossa opittiin taas kaikkea uutta kivaa, saatiin elvyttää vauvaa uudelleen ja uudelleen ja kerrata myös vanhoja juttuja. Välillä oli myös Rekrypäivä, eli tapahtuma, jossa meidän koululle oli kutsuttu lähialueen eri yrittäjiä esittelemään itseään ja me vastaavasti esittelimme itseämme heille, tarkoituksena hieroa kontakteja ja löytää harjoittelu- ja työpaikkoja. Minä ja Ansku juonnettiin tämä tapahtuma, mutta olimme kaikki yhdessä suunnitelleet ja järjestäneet asiat.

Rospuutto-vaelluksien (tulevat marraskuun alussa) suunnittelupäivinä huomasin ensimmäisen kerran, kuinka porukalla alkoi jo vähän palaa pinna toistensa kanssa. Varmaan vähän sekava syksy, kiire, lähestyvä loma ja toisiin tottuminen alkoivat luoda pientä kipinää... Itse huomasin varsinkin ärsyttävänä sen jos kaikki eivät jaksa panostaa kunnolla ryhmätyöskentelyyn (tulevat myöhässä, eivät kuuntele tai eivät vain yksinkertaisesti jaksa kiinnostua), niin osaa harmittaa se, ja aivan ymmärrettävästi. Yritin ottaa vähän johtajan roolia, mikä myöskin osaa harmitti, vaikka toisilta saikin respektiä rohkeudesta... Tuntuu vaan vaikealta komentaa luokkatovereita kun sinällään oltaisiin samalla viivalla jos vaan kaikki jaksaisivat tehdä töitä.

Lokakuun ekana viikonloppuna kävin kolmesti Levillä. Ensin perjantaina vietiin Esa sinne ja käytiin samalla parilla kaakaolla, lauantaina käytiin Teron ja Joelin kans Lapin Saagan issikkatallilla tutustumassa minun ja Teron tulevaan harjoittelupaikkaan (olen siis joulukuun harjoittelun heppatyttönä!) ja sunnuntaina käytiin taas vähän kuskaamassa Esaa... Ystäviä ei jätetä! Siihen nähen että Esaa kuskailtiin ees taas pitkin lappia nii oli vähän epäreilua että ketää ei kiinnosta lähtä mua kuskaileen yösuunnistaan Pallakselle, joten joudun olemaan keskenäni mörköjeni kanssa!

Maanantai jatkui terveydenhoitajan (joka on meidän luokan Riitan sisko) vierailulla ja niveljalkaisten opettelulla. Tiistai-keskiviikkoyö oltiinkin yksin metsässä (siitä kirjoitin aikaisemmin) ja torstaina lähdettiin luokkaretkelle bussilla Kautokeinoon, eli Norjaan! Päivä tuntui mielettömän pitkältä, ja olin vielä nukkunut vähän kehnot yöunet kun katsoin Kautokeinon kapinasta kertovan elokuvan ja kirjoittelin aiheeseen liittyviä runoja. Meille oltiin kaikille annettu jokin aihe, josta pitää 5-10 minuutin esitelmä bussimatkalla, ja minun aiheeni oli ”Kautokeino ja Kautokeinon kapina”. En tiennyt näistä mitään, enkä löytänyt netistä juuri muuta tietoa kuin Wikipedia-artikkeleita, enkä halunnut nyt niitä alkaa lukemaan, joten päätin kirjoittaa löytämieni faktojen pohjalta aiheeseen liittyvät runot.

Kautokeino

Kautokeino, tämä suurin kunta Norjassa

Pohjoisessa Finnmarkin läänissä

On heitä vajaat kolme tuhatta

Suurin osa saamelaista

Kautokeino, saamelaisuuden keskuspaikka

Koutokeinojoki virtaa taajaman läpi

Korkein vuori Cáravárri sen kaukaa jo näki

Kautokeino, keskitie

Saman matkan päähän monen matka vie

Alattio, Karesuvanto, Raisi ja Kaarasjoki

Kai meille jokaiselle löytyy jostain koti?

Subarktinen ilmasto

Talvella kylmä, kesällä riittää kerrasto

Kaamosta seitsemän viikkoa

Kesäisin yötön yö

Pohjoissaamea tai norjaa

Kielet tasa-arvoisuus korjaa

Yhdeksänkymmentä prosenttia puhuu saamea

Ei norjan kieli ole silti kaamea

Kapina

Ongelmia aina löytyy

Jokaiseen pieneen elämään

Alkoholi, porohuoli

Jossain syttyy kytemään

Kahdeksas marraskuuta 1852

Alkoi Kautokeinon kansannousu

Epäreilu kohtelu

Ja hiukan jopa uskonto

Lie toimittiko hurmosta

Saamelaiset ystävämme

Aslak Hætta ja Mons Somby

Johdattivat joukkoa

Joka raivopäissään Kautokeinoon hiihti

Ja pari henkeä siinä riisti

Nuijin ja haloin pieksivät toisiansa

Niin kuolivat kauppias Carl Ruth

Ja tämän ystävä nimismies Lars Bucht

Lähes kaksi vuotta myöhemmin

Hætta ja Somby kuolemaan tuomittiin

Nämä kapinalliset mestattiin

Päät Osloon lähetettiin

Ja vasta paljon myöhemmin haudattiin

Syytimmekö syyttä suotta

Lars Levi Laestadiusta,

Jonka opeista erkaantunut ryhmä

Sai päähänsä olla vähän tyhmä?

Koutokeinon hurmos

Uusi hurmahenkinen joukko

Ja kirkkoherra Liljeblandin

Aggressiivisuuden loukko

Perjantaina, eli viimeisenä päivänä ennen syysloman alkua, meillä oli aamulla opettajan hieno diaesitys hänen talvehtimisestaan Huippuvuorilla. Priittalla oli mielettömän hienoja kuvia ja olisin kyllä voinut kuunnella tarinoita sieltä (sekä lähteä itse sinne...) vaikka kuinka, ajankohta oli vaan vähän huono tälle. Meitä oli vain puoli luokkaa paikalla, koska ihmiset olivat jo lähteneet valumaan etelään. Tämän esityksen jälkeen alkoi opistolla alojen välinen sählyturnaus, jonka aikana paikalta liukenivat myös ne, jotka eivät pelanneet joukkueessa. Mutta meidän hieno lumo-joukkue voitti kaikki neljä peliä ja olemme nyt siis koulumme mestareita. Meillä oli tietenkin se etulyöntiasema, että meidän joukkueessamme oli tyttöjä, ja meillä oli Tero-manageri kravatissa ja puvussa, ja hän tarvittaessa (esim. toisessa pelissä vastustajien ensimmäisen maalin jälkeen) tyhjensi meiltä koko kentän ja meni itse pelaamaan... (Aiheeseen liittyvä uutinen.)

Nyt loman jälkeen ollaan lähinnä opeteltu raivokkaasti kasveja ja sieniä ensi viikon lajitunnistuskokeeseen. Tänään oltiin lisäksi Sammaltunturilla tutustumassa johonkin Ilmatieteenlaitoksen säätutkimusasemaan. (?) Siellä oli kylmää ja vähän lunta. Huomiseksi pitäisi sataa lisää!

Ei-kouluajalla, eli niin sanotulla ”vapaa-ajalla” harrastan yhä innokaasti sählyn pelaamista, lenkkeilyä (en enää niin paljon metsässä tai edes kartan kanssa, koska tuntuu että varpaat jäätyy ja ei jaksa aina ladata lamppua sillä pimeä tulee nopeampaa). Lisäksi meillä on sellainen ”ruokapiiri” joka toinen viikko, jolloin tehdään ruokaa vuorotellen (kahdestaan) pienelle ryhmälle. Minun ja Adrienin vuoro on nyt ylihuomenna! Tänään kävin myös VAPEPA:n perustamiskokouksessa, saa nähdä tuleeko tästä vielä uusi harrastus... Niin ja ensi kerralla ko lähen Ainon kans vähän kävelylle jänkhälle, niin otan jalkaan jotain muuta kuin Reinot...!