Kesäerätaitoja!

Maanantaina lähdimme taas viideksi päiväksi metsään leikkimään, tällä kertaa ei-niin-kovin kauas, eli Kätkäsuvantoon Antinpaloon. Ohjelmassa oli pystyttää leiri ja opetella hyödyllisiä erätaitoja. Ensimmäinen päivä meni pääosin siihen, että rakensimme leirin, eli ruokailukatoksen, nuotiopaikan, kompostin, pari kellaria, teltat, sekä tyhjensimme vessat. Päivällisen jälkeen opettelimme pareittain solmuja, joita sitten opetimme muille pitkin viikkoa sekä opettelimme vuoleskelemaan enkelinkiharakiehisiä, halkomaan puita ja teroittamaan puukkoja. Kouluttajan teltta ei ollut ihan samaa tasoa meidän muiden telttojen kanssa. Kylmälaukun, pöydän ja sängyn olisin vielä ymmärtänyt, mutta siellä oli automatto! Autot olivat kuulemma piilossa, ettei meille syntyisi liikaa houkutuksia.

Tiistaina myös kasasimme erilaisia laavuja. Koska kouluttajallamme on erittäin huono käsitys partiolaisista ja etenkin heidän taidoistaan, niin meidät partiolaiset laitettiin tietenkin heti "haastavimpaan tehtävään" eli keksiä millaisen majoitteen erätoverilla voi rakentaa. Saatiin ihan hieno majoite, ja ehdittiin vielä pystyttämään jotain Haltin pilipali-laavua. Jokaisen majoitteen eteen käännettiin kuntta nuotiolle iltaa varten.

Tällä viikolla ei tehty asioita helpoimman kautta. Saimme lättyjen paistamiseen kulumaan aikaa 12 tuntia. Tietenkin, jotta voisimme paistaa lättyjä, niin tarvitsemme vispilän ja lastan, joten vuoleskelimme ne itse. Tein hienon sudenkorento-tyylisen desing-vispilän, koska tyyli oli vapaa. Jotta voisimme paistaa lätyt, niin tarvitsimme nuotion. Raappana-tulien rakentamiseen tarvitsimme tietenkin pöllin, joten meidän piti kaataa puu. Jotta voimme kaataa puun, niin meidän piti rakentaa saha.

Keskiviikkona teimme maastoretken "noin viiden-kuuden kilometrin päähän" eräälle suolammen vieressä jököttävälle laavulle. Matka on aina vähän suhteellinen käsitys, varsinkin kun mukana on reilu 20 (vähän vaihtelee, koska 10% hävikki) eräopasopiskelijaa, jotka saavat opetella samalla suunnistusta ja ryhmän vetämistä. No, ilman ensimmäisen vetäjän perhoslenkkejä emme olisi löytäneet ehkä ketunkoloa, mahtavaa avosuota ja minä karvarouskuja lounaaseeni lihapullakarvarouskupyttipannuun. Laavulla ohjelmana oli myös rakentaa itse onki ja onkia sillä kala suolammesta. Saimme rautalankaa josta saimme teroittamalla väkertää koukut, siimaa ja etsiä itse vapoja. Syöttinä saimme käyttää mitä vain keksimme, sienistä ja mättäältä voi löytää matoja, itse en kokemut soijasuikaleita ja lihapullia hyödylliseksi, joku piti hedelmäkarkkeja ja makaroneja ihan potentiaalisina. Epäilyistäni huolimatta osa luokkatovereistani sai oikeasti ahvenia ja särkiä, kisan voittajamme Mika jopa viisi kappaletta! 

Paluumatkalla leiriin meidät jaettiin yhtäkkiä kolmeen osaan ja käskettiin rakentaa paarit ja kantaa yksi henkilö puolen kilometrin päähän tienvarteen. Sain olla potilas ja kyllä kyyti tuntui aivan turvalliselta poikien hartioiden korkeudella, vaikka olinkin köytettynä vain pariin rankaan ja naruun. Olimme ehdottomasti kaikista nopeimpia! Leiriin päästyämme ja jälleen syötyämme lähdimme siirtämään kivikasaa rantaan. Samalla kun me muutama kannettiin kiviä kymmenen metrin päähän toisesta kasasta, niin osa porukkaa oli kävellyt jonkin matkan päähän yläjuoksulle ja siirsivät meille sieltä veneellä lisää kiviä. Kyllä keskiviikkoiltaa voi käyttää mukavasti! 

Olemme muuten saaneet uuden vahvistuksen Teron valmentamaan Karesuvannon Kaakkureiden epäviralliseen maastojuoksuvalmennusryhmään. Minun ja Tuomaksen lisäksi myös Jere saatiin huijattua mukaan tiimiin, kilpailut ovat aina sunnuntaisin. Saa nähdä miten treenaus muuttuu nyt kun mukana on uusi vahvistus!

Ilmeisesti Ainon kans myös ennakoimme että yöllä on tulossa pakkasta, joten olimme kutsuneet Teron ja Pekkiksen telttaamme nukkumaan. Siinä missä muut seuraavana aamuna valittelivat pientä kylmyyttä niin itse totesin että oli ensimmäinen oikeasti lämmin yö. HEP, nyt saa kääntää kylkeä. Yö oli ilmeisesti Ainolle liikaa, tai aamulla Aino sai tietää että oli feilannut elämänsä ja unohtanut että hänen pitäisi olla menossa Kuusamoon melomaan, joten hän lähti sinne ja jätti meidät metsään!

Torstain aamupalan jälkeen meidät jaettiin taas kahtia ja meidän porukka lähti rämpimään kohti ojaa, jolle voisimme rakentaa A-pukin ja ylittää kaikki ruskamummot turvallisesti. Partiolaisena pääsimme tietenkin neuvomaan muita, ja selvisimme kuivina mutta onnellisina. Toinen ryhmä oli sillä aikaa rakentanut mielettömän upean ja toimivan donitsi-lautan. Meidän vuorollamme porukkaa pienennettiin vielä niin, että osa rakensi tosi hienon rinkkalautan, mutta partiolaiset laitettiin rakentamaan inspiraatiolla venettä koivunrungoista. Väänsimme tätä saakelin hökötystä kolme tuntia ja lopuksi iskin siihen vielä maston ja merirosvolipun. En kuitenkaan itse päässyt koskaan testaamaan sen toimivuutta (jota kaikki kovasti epäilivät), mutta Pekkis ja muut pojat testasivat saunavuorollaan ja se oikeasti toimi!

Mutta ennen saunomista rakensimme vielä totta kai itse saunavastat ja -vihdat. Telttasauna oli mahtava ja toimi kerran kunnolla tyttöjen saunavuorolla. Pojat olivat kuulemma kaivaneet kiuaskiviä jalkojen alle etteivät varpaat palellu, mutta me oltiin saatu aikaisemmin mahtavat löylyt! Vaikka kyllä pojatkin myönsivät, että saunassa oli lämpimämpää kuin uida väylässä. Sauna sijaitsi siis aivan väylän rannalla niin, että oli hienoa ryömiä telttakankaan alta suoraan alasti kirkuen väylään ja hämmentää satunnaista veneilevää (ruotsalaista?) veneseuruetta.

Vaikka Aino ei ollutkaan enää leirillä, niin ei minua tietenkään jätetty yksin telttaani! Viimeisenä yönä pojat alkoivat jo pohtia syvällisesti sitä, että ovat asuneet lähes neljä viikkoa Muoniossa. "Tavallaan ymmärrän joo pointin luostareissa", tuumasi eräs anonyymi ystäväni.

Perjantain käytimme leirin purkuun. Sen yhteydessä tietenkin rakensimme vielä yhden kodan, jonka saimme purkaa saman tien. Meillä tehdään vain asioita joista on hyötyä! Jos en tällä erätaitoviikolla muuta oppinut niin ainakin sen, että elämä on epävarmaa, joten syö jälkiruoka ensin. Koululla käytiin läpi vielä ensi viikon tulevaa syysvaellusta Lemmenjoella ja jotta emme pääsisi nopeasti kotiin nukkumaan, suihkuun ja kuolemaan, niin aloimme saman tien etsimään yhteisiä varusteita tätä reissua varten. Olemme siis lähdössä puolen luokan kanssa vuoroviikoin ja olen ensimmäisessä vaellusryhmässä, toiset jäävät Muonioon opiskelemaan ruuanlaittoa ja yösuunnistusta, mikä meillä on sitten seuraavalla viikolla.

Kotiin päästyämme löysin itseni hetken kuluttua istumassa keskellä huoneeni lattiaa tuijottamassa sormiani. Joka ikisessä sormessani oli vähintäänkin yksi viiltohaava tai palovamma. Aivot olivat parkissa ja keho kaipasi puhdistusta ja lepoa. Silti sielu voi puhtaasti ja vahvasti.

Sain purettua tavarat ja jopa vähän tiskattua ja käytyä kaupassa (jääkaapissa hyllylläni oli 12 kaljaa ja puolikas valkosipuli sekä totta kai makeaa chilikastiketta) sekä saunottua. Lähdin siis sitten vielä Teron kanssa sorsametälle. Mun elämä on viime aikoina taas vain ollut niin täynnä mielettömän kauniita hetkiä. Kun illalla seisoa jököttää keskellä hiljaista suota karvalakki päässä ja tuijottaa vaaleanpunaista taivaanrantaa, ei voi olla miettimättä miten hyvin asiat on. Eikä kauneus päättynyt siihen, samana yönä nähtiin uskomattoman kauniit revontulet. Niin, ja oltiin ABC:n pihalla tankkaamassa kun paikalliset amispojat tuli haastamaan riitaa. Home sweet home.