Seuraava viikko alkoi taas tehokkaasti koulun penkillä. Maanantaina ryömin ennen koulun alkua puolihorroksessa Ainon residenssiin aamukahville, jonka jälkeen yhteisvoimin kävelimme koululle kasaamaan kuivattua telttaamme ennen tunnin alkua. Opiskelimme erilaisia sieniä ja marjoja noin kuusi tuntia. Se oli hirveää ja tuntui mahdottomalta. Iltapäivän testissä olimme jo niin sekaisin ettemme erottaneet sieniä ja marjoja toisistaan (tai ainakin Teron ainoa virhe tuli siinä että hän kirjoitti marjan kohdalle sienen). Reilun tunnin tauon aikana kävimme kotona kahvittamassa Samua ja Ainoa, jonka jälkeen palasimme vielä kahdeksi ja puoleksi tunniksi koululle opiskelemaan GPS-teoriaa, ennen kuin lähdimme kentälle pelaamaan pesäpalloa. Pelin aikana huomasin, että nenäni ja käteni ovat vielä kipeitä edellisen viikon kalliolta kierimisen johdosta, mutta lisäksi reväytin jonkin lihaksen selästäni, kun yritin vältellä kipeän takareiteni rääkkäystä, joten joka tapauksessa lopetin pelaamisen hieman ennen muita.
Ja jottei päivä jäisi liian lyhyeksi, niin lähdimme pesäpallopelien jälkeen sieneen! Opettaja oli pyytänyt, että jokainen toisi pari sientä seuraavalle tunnille. No, Kosotuskeinon kommuuni päätti että tehdään läksyt nyt kunnolla ja lähdetään sienimetsälle. Hannu hyppäsi minun ja Teron kyytiin ja huijasimme Samun, Esan ja Jukan mukaan Mersulla. Jos kerta lähetään sieneen niin lähetään sitten kunnolla! Toista tuntia poimimme mitä erilaisempia sieniä ja kävimme vielä kahdessa erilaisessa metsässä, jottai löytäisimme enemmän. Yöllä tutkailimme satoamme, mutta emme tunnistaneet kaikkia sieniä.
Aamulla opettaja oli todella ylpeä ja luokkatoverit hämmentyneitä sienikasastamme. Menimme puolen luokan kanssa uudestaan sieneen ja mustikkaan, sienestimme aamupäivän muutamassa eri metsässä, jonka jälkeen menimme Äijäkosken laavulle valmistamaan mustikkakeittoa sekä sienikeittoa, -muhennosta, -salaattia ja -muutajännittävää. Taas niin ikään ylimääräisen reilun tunnin aikana iltapäivällä menimme Ainon kanssa ylijääneiden mustikoiden kanssa Ainolle tekemään mustikkapiirakkaa ennen Fjällrävenin tuote-esittelyä. Pitäähän esittelijöitä lahjoa, ja mustikkapiirakka nyt vain on hyvää...
Olen oppinut koulussa, että poromiesten ei ole pakko käyttää kypärää moottorikelkkaillessa. Opin myös, että ruotsalaisessa moottorikelkkailun turvallisuustestissä on pudotettu 6. kerroksesta kypärä ja karvalakki. Kypärä hajosi, karvalakki ei, joten voitte päätellä kumpi on turvallisempi suoja kelkkailussa.
Keskiviikkoaamun aloitin muita reippaammin eli menin tuntia aikaisemmin kouluun hesu-keskusteluun. Sitten lähdimme puolen luokan kanssa suunnistamaan Olokselle. Toinen puoli oli käynyt viemässä edellisenä päivänä meidän sienestäessämme rasteja metsään, ja meidän tehtävänämme oli nyt käydä katsomassa olivatko ne oikeassa paikassa. Tai se oli kaikkien muiden tehtävä pareittain, minä ja Annika saimme tehtäväksemme viedä kaksi uutta rastia mihin haluaisimme. Aikaa oli kolme tuntia ja kartta oli 20 vuotta vanha.
Kävimme viemässä ensimmäisen rastin eräälle avosuolle ja ajattelimme iskeä toisen läheiseen rinteeseen. Yritin matkalla opettaa Annikalle jotain suunnistuksesta, lähinnä vain juttelimme kaikkea muuta. Tässä viimeisen 20 vuoden aikana oli kuitenkin ilmestynyt paljon uusia hakkuita ja kartalla sijaitsevat muurahaispesät eivät olleet mitenkään yhteyksissä luonnossa jököttäviin kasoihin, joten päätimme lähteäkin etsimään polunristeystä. Polut eivät kuitenkaan pitäneet kovin hyvin paikkaansa, tai itse asiassa niitä ei vain ollut maastossa tai ne katoilivat välillä, ja lopulta emme edes löytäneet kyseistä risteystä. Tero soitti minulle eräältä mättäältä: "Tiia, me ei Esan kanssa tiedetä missä ollaan! Yritettiin löytää kutosrastia, mutta eksyttiin siltä polulta ja ollaan nyt jossain eksyksissä! Mutta ei hätää, täällä on paljon mustikoita!".
Me Annikan kanssa löysimme nelosrastin ja yritimme päätellä missä pojat olivat sen perusteella, mitä he ympärillään näkevät ja missä olivat viimeksi olleet kartalla. Päättelimme, että emme olleet kovin kaukana, joten karjuimme toisillemme ja kuulimme Teron kutsuhuudon jostain lännestä päin. Siinä sitten lopulta seisoskelimme mättäällä, kaksi tuntia lähdön jälkeen yhä toisen rastilipun kanssa, ja lauleskelimme, huutelimme ja ääntelimme kuin mitkäkin porot ja sopulit. Viime viikon harjoittelut eivät siis suinkaan olleet menneet hukkaan. Lopulta pojatkin löytyivät ja lähdimme yhdessä kohti maalia. Iskimme toisen lipun maalin lähellä olevaan sähkölinjan tolppaan mielenosoituksellisesti hyvän mielen rastiksi.
Suunnistamasta valuimme meille leipomaan Ainon kanssa korvapuusteja, ja tuoreiden pullien kanssa riensimme takaisin koululle Haglöfsin tuote-esittelyyn, jonka jälkeen ohjelmassa oli GPS-laitteen käyttöä käytännössä. Menimme siis pariksi tunniksi maastoon juoksentelemaan ympyrää ja eksymään (sekä syömään mustikoita). Ehdimme täältä vielä reiluksi tunniksi pelaamaan sählyä muoniolaisten sählyvuorolle. Oma väsymys alkoi kyllä olla jo aika suuri puoli kymmenen aikaan kun lopulta pääsin kotiin paistamaan loput pullat...
Torstaipäivänä meillä oli Matkailun turvallisuuspassi -koulutus, jonka jälkeen lähdimme ajelemaan pienellä porukalla Ylläkselle iltarasteille. Minä, Ville, Hannu, Annika ja Laura olimme aivan superreippaita ja jaksoimme kaikki suunnistaa toista tuntia. Mielestäni superreipas oli myös Ylläksen Rastin setä, joka oli yksin järjestänyt koko tapahtuman.
Tällä viikolla on näkynyt parina yönä vähän revontulia, en malta odottaa talvea ja sitä että näen niitä vielä komeampina. Ensimmäisenä yönä luokkani yökukkujat olivat jakaneet tietoa toisilleen sosiaalisen median välityksellä, mutta kukaan ei kertonut minulle! Seuraavana yönä Tero onneksi uskaltautui herättämään minut ja on se vaan jotenkin hienoa tuijotella kahdelta aamuyöllä keittiön ikkunasta taivaalle hiljaisuudessa.
Perjantaina oli sitten hygieniapassikoulustus ja -testi, jonka jälkeen päätimme vähän rentoutua tämän rankan ja tehokkaan viikon jälkeen. Eräs anonyymi luokkatoverini soitteli raivokkasti meillä kitaraa muiden laulaessa. Tämän jälkeen menimme Harrinivaan. Tämä ystäväni kävi uimassa väylässä, puhui ruotsia ja voi pahoin tyttöjen vessassa, mutta laittoi minulle aamulla viestiä: "En vissiin selvinny Nivaan asti?". No, kaikkea ei voi aina muistaa.
Harrinivasta kotiin selviydyttyämme olin päättänyt että hyvä idea on mennä nukkumaan. Aino ja Tero olivat keksineet paremman idean, ja lähteneet joidenkin paikallisten kanssa vielä jatkoille. Lauantaiaamuna piti sitten etsiä Ainon sähkövatkainta pitkin kylää. Ette edes halua tietää. Aamulla jääkaapista löytyi myös pilttipurkki, jossa oli pala Ainon sormesta kastettuna Saarenmaahan. Ette halua tietää siitäkään enempää. Olemme spekuloineet, että voisimme kysellä Lumo-alennusta tai VIP-korttia Muonion terveyskeskukseen, koska käytämme kyseisen paikan palveluita erittäin innokkaasti. Tällainen perjantaisin jonojen ohi -kortti voisi olla ainakin ihan jees.
Lauantaina päivällä podimme taas pientä väsymystä kuka missäkin. Meillä katsottiin kolme tuntia Natsi-Saksa -dokumenttia ennen kuin lähdin iltapäivällä Sieppijärvelle maaseutumatkalle ja paikallistuntemusretkelle katsomaan paikallisten tekemää näytelmää Ainon, Villen ja Ollin kanssa jälleen kerran koulun pakulla. Opiskelutoverimme Leenuska oli ohjannut tämän näytelmän, olemme hyvin ylpeitä hänestä. Saimme myös testata lavan ja tanssia haitarin säestyksellä.
Sunnuntaiaamuna olimme kuin ketkä tahansa kunnolliset muoniolaiset ja menimme tutustumaan Muonion kirkkoon! Sinne tuli porukkaa jopa onnikalla! Itse asiassa menimme sinne tuntia liian aikaisin, jonka johdosta kävimme ensin Tuomaksella teellä ja jäätelöllä. Jumalanpalveluksen jälkeen tulimme meille kirkkokahveille ja -pullalle.
Iltapäivällä menin Tuomaksen kanssa maastojuoksukisoihin. En olekaan ennen juossut kolmen kilometrin matkaa yhdeksään ja puoleen minuuttiin, epäilen vähän kilometrien oikeellisuutta. Olin kuitenkin sarjani paras ja sain palkinnoksi suklaata, joten annoin tämän pienen huijauksen anteeksi. Ja jottei elämä olisi liian helppoa, niin menin sieltä vielä suoraan Teron kanssa puoleksitoista tunniksi pelaamaan säbää. Nyt pitäis saada vähän unta palloon että selviän ensi viikosta, ollaan menossa taas viideksi päiväksi maastoon ja tällä kertaa opiskelemaan kesäerätaitoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti