sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Kalastusta ja pieniä tapaturmia

Yösuunnistustesti meni läpi vaikka en voinutkaan juosta kovaa ja ei ihan puhdasta suoritusta tullut muutenkaan varmistuksista huolimatta. Sain silti parhaan ajan (tai ainakaan kukaan muu ei ole tunnustanut juosseensa alle tuntiin) eli pitäs kai olla tyytyväinen, ainaki se on nyt alta pois! Testiin lähtö sen sijaan ei sujunut ihan niin mallikkaasti, jätin nimittäin oikean etusormeni autotallin oven lukon väliin kun paiskasin sen koulun pihalla kiinni. Se on jännä tunne kun et tunne minkäänlaista kipua mutta huomaat kätesi olevan veressä. Aikaa parannella sormea kiinni ei juuri ollut, joten ei kun ea-laukku pakun kyytiin ja askartelemaan. Veri roiskui muutaman kertaa laastarien ja urheiluteippien läpi, yösuunnistuskartta oli maaliintullessa veressä, mutta luulen että sormi on vielä joskus toimintakunnossa.

Maanantain koulupäivän käytin hyödyllisesti koomaten koulun pakun takapenkillä kun meidän hyvin organisoitu kalastusviikko alkoi. Oli tylsää, vitutti, ja muutuin erittäin passiiviseksi. Kukaan ei oikein tiennyt mitä pitäisi tehdä ja kaikille ei muutenkaan ollut oikein tekemistä. Sain nähdä kerran nuottaamisen ja saatiinkin pari hikistä miniahventa, joista tuli lähinnä paha mieli.

Tiistain jätin välistä ja nukuin koko päivän, mutta keskiviikkona näytti jo vähän paremmalta. Raahauduimme parilla veneellä ees taas ajellen saareen, jossa meillä oli pieni leiri. Edellisenä päivänä porukka oli käynyt iskemässä kalaverkkoja järveen, ja nyt käytiin hakemassa kalat ja iskemässä verkot takaisin. Olin laittamassa kahta verkkoa, toista pohjaan ja toista pinnemmalle. Aika jäätävää ja kärsivällisyyttä vaativaa puuhaa! Lisähupia toi se, että aurinko paistoi samaan aikaan kun rakeita satoi vaakatasossa. Iltapäivällä oli jo räntää. Sain myös kokeilla perämoottorin käyttöä, en vaan voinut ajaa kovin paljon, koska vasen olkapääni on yhä kipeä jyrkenteeltä tippumisesta eikä kestä moottorinohjausliikettä.

Torstaiaamu oli aika jäätävä. Oltiin jääty Teron kans illalla säbän jälkeen Ainolle syömään jätskiä, kattoo leffaa ja lopulta yöksi, joten hipsittiin aamutuimaan säbämailojen ja -kenkien kans kotiin loskaisen kylän poikki! Yöllä oli kai satanut jotain valkoista ja märkää, mikä hämmensi käsitystäni syyskuusta. Ensilumi! Onkohan Muonion kuumat latvialaiset lukiolais-ampumahiihtäjäpojat jo trikoissaan kirmaamassa kohti Olosta... Oon melkein vähän kateellinen Esan kämppiksistä. Ne kuulemma myös imuroivat kotona shortsit jalassa avonaisessa verkkatakissa niin että täydelliset vatsalihakset näkyvät... Esa ei vaan ymmärrä hyvän päälle!

Kalaverkkojen nostaminen oli aika hyistä ja sormet oli kovasti jäässä, mutta mun ja Anskun asentamiin verkkoihin oli tarttunu paljon muikkuja joten oli kiva kiskoa ne itse poiskin sieltä. Kuivattelin lapasia kyllä sitten vähän turhan lähellä nuotiota, koska poltin niistä päät. Opettaja meinas että se joka onnistuu tuossa tässä vaiheessa vuotta niin tulee tekemään sitä jatkossakin. Huoh.

Torstai-iltapäivänä Aino kyseli mua tekeen ruokaa, joten mentiin sit Teron kans sinne. Kaupassa törmättiin Jukkaan, ja se tuli myös käymään kylässä. Ainon ystävä Piita soitti, eli mukaan vaan. Piita kutsui minut lauantaiksi tupareihinsa. Tässä kylässä on hienoa se, että saa helposti kutsun minne vain kun tuntee edes jonkun, porukkaa on niin vähän. Jukka ja Piita lähtivät jossain välissä, mutta Pekkis ja Timo tulivat meidän kanssa saunomaan ja katsomaan Hobittia. Timo lähti yöllä kotiin, mutta muut jäätiin Ainolle nukkumaan. Aamulla tuli vähän kiire kouluun, mutta onneksi aikataulut on vähän joustavia. Vähän kalaverkkojen selvittelyä ja tavaroiden järjestelyä ja pesua koululla. Viikonloppu saapui ja kalastus oli ohi!

Perjantai-iltana vietettii vähän laatuaikaa lumojen kans, lauantaina kävin suunnistamassa ja pyörähdin Piitan tupareissa. Sunnuntaina kävin lenkillä Värikasvio mukanani ja illalla säbäpelissä löin kaverin kans viisaat päät yhteen ja sain ehkä siis aivotärähdyksen. Onhan tässä jo koha kaksi kuukautta täällä asuttu, eli jo oli aikakin? Ensi viikolla taas ensiapua, kyllä tulee tarpeeseen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti