Kiireisiä viikkoja!

Toissa maanantaina siis aloitimme sillä, että huristelimme kouluttajamme vanhempien kotiin tyhjentämään kasvimaata. Luvassa oli ruuanlaittoviikko, eli hengailimme kaikki päivät koulun pihalla nuotioilla valmistaen erilaisia ruokia muiden ammattikoululaisten pyöritellessä silmiä meille urpoille Lumoille, jotka taas retkeilemme koulun pihalla. Alkuviikko oli jostain syystä minulle mielettömän raskas ja olin koko ajan väsynyt ja kiukkuinen kuin olisi ollut torstai, mutta viikkoon mahtuu vain kolme torstaita, joten loppuviikosta helpotti jo hyvin!

Toivon, ettei tämän ruuanvalmistusviikon sisältö saanut kaikkia vegaaniystäviäni lakkaamasta pitämään yhteyttä, vaikka käyttäydyimmekin urbaanien kaupunkilaishippiystävieni mielestä ehkä hieman barbaarisesti.

Maanantaina siis söimme kevyesti aamupuuron ja kiisseliä (valmistettiin itse edellisenä iltana poimimistani puolukkamustikoista), kahvia ja tikkupullaa, lihakeittoa sekä liha-kasvis-vartaita.

Tiistain aloitimme sillä, että nuotiot sytytettyä hukutimme nauriit tuhkaan. Sitten valmistimme poronkäristystä, paloittelimme jäniksiä ja teimme niistä jänispaistia sekä jälkiruokana väänsimme suklaabanaaneja tai suklaata ja banaania erikseen. Lopulta kaivoimme myös nauriit esiin ja söimme ne, oli mielettömän hyvää!

Keskiviikkoaamuna Ville toi koululle edellisenä iltana metsästämänsä jäniksen, koska olimme saaneet vain paloitella ja halusimme opetella kuinka se nyljetään. Tai sitten hän metsästi sen muista syistä, mutta oli se kuitenkin mielenkiintoista. Muuten oli kalapäivä, eli opeteltiin fileoimaan, savustamaan ja loimuttamaan. Oli muikkuja ja kalanyyttejä sekä -keittoja ja loimulohta sekä varrassiikaa. Minun piti käydä kesken päivän lääkärissä näyttämässä polveani. Nuorta saksalaista mieslääkäriä huvitti kun selitin kuinka loukkasin polveni ja kuinka olin kuukautta aiemmin tippunut jyrkänteeltä ja loukannut käteni ja nenäni. Käteni, tai oikeastaan olkapääni, on muuten vieläkin kipeä eikä taivu kunnolla. Reilua minusta oli myös se, että kun kerroin koulua jatkuvan vielä useamman kuukauden niin hän sanoi että voin tulla hänen vastaanotolleen koska vain uudestaan. Samaan aikaan silmätulehduksensa kanssa päivystykseen kävellyt ystäväni Esa ei saanut näin hyvää kohtelua, häntä ei laitettu ollenkaan edes hoitajalle. Käsittämätöntä!

Rakkausystäväni Hanna Rovaniemeltä eiku Ylläkseltä eiku Espoosta tuli illalla yhdeksi yöksi kylään ja vein hänet pelaamaan säbää! Keskustelimme siellä toisen lääkärin kanssa, joka kertoi että tämä minun lääkärini on poikamies ja asunnoton! Mutta ei, hän ei ole siltikään vielä au pairimme. Oli ihanaa kun Hanna tuli kylään ja mahtavaa nähdä välillä irrallisia palasia vanhasta elämästä, täällä tuntuu välillä kuin olisi toisessa maailmassa.

Torstaina tehtiin hillitön nuotio ja iskettiin rosvopaisti maahan. Syötiin myös paistettua lohta rieskan välissä, ikään kuin hampurilaisina. Lisäksi opeteltiin nylkemään riekko ja tehtiin riekkokeittoa. Oli mielenkiintoista valmistaa ruokaa alusta asti (metsästystä lukuun ottamatta). Suolten poistaminen linnusta oli vähän ällöä mutta alan tottua jo pilkkomiseen. Tarzan-pihvit herättivät hilpeyttä mutta olivat hiillospaloja lukuun ottamatta oikein hyviä! Iltapäivä käytetiin lättyjen paistoon, joillain meitä meni taas vähän enemmän aikaa. Teron äiti ja tämän miesystävä tulivat meille pariksi päiväksi kylään, meille kyllä mahtuu! Toivottavasti heille ei jäänyt pahoja traumoja.

Perjantai oli oikea juhlapäivä! Laitoimme pöydän oikein kauniiksi rosvopaistia varten. Olimme kutsuneet paikallisen entisen Lumon Moilasen soittelemaan musiikkia taustalle. Lisäksi meillä oli lämmintä hedelmäsalaattia, liekitettyä pippuripihviä ja jälkiruokana leipäjuusto-hillapaistosta.

Koulun jälkeen saattoi olla että joimme muutaman iltapäiväkaljaa, kunnes tapasimme pihalla alakerran Mikaelin, joka kutsui luokseen laulamaan Singstaria. Illasta tuli aika pitkä (ainakin joidenkin osalta...) ja pääsin pitelemään kavereiden hiuksia joistain syistä. Hukkasin kännykäni ulko-ovemme eteen kun yritin viedä kaveria ja tavaroitani yhtä aikaa ylös. Esa löysi takakuoreni, mutta muuten puhelin on kadonnut kuin savuna ilmaan. Voihan tietenki olla, että joku ei ole voinut vastustaa viisi vuotta vanhaa takakuoretonta Nokia 5000-puhelintani, onhan siinä sentään värinäyttö ja tekstiviestejäkin voi lähettää... Nyt olen siis ollut toista viikkoa ilman kännykkää.

Lauantaina lähdin Esan ja Teron kanssa ajamaan kohti Leviä sekä Lauraa ja Leenuskaa. Oli tosi mukava ilta, vaikka Tero kaatoikin autossa siiderin omaan syliinsä mun jalkojen välistä niin, että mä pysyin kyllä hyvin kuivana mutta hänen omat housunsa eivät. Tero myös löysi mukavan keski-ikäisen Sirpan, joka tarjosi Lauralle töitä, kutsui meidät kaikki mökilleen, halusi minun nimikirjotukseni ja juotti meitä. Yöksi tultiin odotuksista huolimatta Muonioon, paitsi Esa joka katosi alkuillasta toisiin bileisiin ja Teron auto, joka tuli Esan kanssa sunnuntai-iltapäivänä perässä. Sunnuntain maastojuoksukisat ja parin tunnin säbä ei luonnollisesti tainnut olla hyvä idea tällaisen tapahtuman jälkeen, mutta saimpahan taas komeita mustelmia.

Maanantaina ja tiistaina kävin ea1-kurssin, vaikka se olisi ollut voimassa ensi maaliskuuhun asti ja ea2-kurssi on tulossa parin viikon päästä. Aina on hyvä kerrata, ja kuulin että kurssia vetää ensihoitaja. Ainon mielestä minulla ei ole perversiota ensihoitajia kohtaan, vaan halu hakeutua heidän läheisyyteensä on vain kadoksissa ollut itsesuojeluvaistoni. Kuulostaa loogiselta.

Ea-kurssilla oli myös kaksi pikkuoppilasta mukana, luokassa käynyt rehtori epäili että pojilla oli jääneet turvakengät kotiin ja he ovat jälki-istunnossa. Kyllä minustakin olisi hyvä rangaistus amispojille joutua istumaan keskelle Lumo-luokkaa jos ei muista ottaa työvälineitä kouluun.

Ystäväni Sonja Oulusta tuli ihan minua katsomaan kylään tänne maanantaista torstaihin, joten yritin myös viihdyttää häntä. Heti maanantaina illalla Tero tuli metsältä ja toi meille pari ampumaansa rastasta, joista hän teki maistiaisia. Keskiviikkona kävimme Sonjan ja Jukan kanssa pienen retken ulkomailla Ruotsissa nuuskanhakureissulla, paitsi että emme sitten hakeneet nuuskaa koska kauppa ei ollut auki. Sonjan kanssa teimme tämän jälkeen retken Kilpisjärvelle, koska sehän on tässä ihan kivenheiton päässä. Kävimme kiipeämässä Saana-tunturille vanhojen hyvien aikojen muistoksi (kiipesimme sinne myös 11 vuotta sitten 6. luokan leirikoulussa!). Oli sumuista ja huipulta ei nähnyt mitään, mutta oli siellä muitakin hulluja liikkeellä.

Tyypillinen torstaipäivä on sellainen, että herään aamulla vähän liian väsyneenä ja turhautuneena, koska edellisenä päivänä rikoin ehkä tietokoneeni ja riitelin ystäväni kanssa. Menen kouluun ja saan opettajalta mielestäni kohtuuttomat tunteenpurkaukset siitä etten ilmoittanut ajoissa poissaolostani, mikä oli kyllä vituttanut jo minua koska ei ole vieläkään sitä hemmetin viime viikolla hukattua kännykkää. 

No, lähdetään kuuden tunnin luontoretkelle pällisteemään soita, ja olen koko ajan itku kurkussa ilman mitään ehkä oikeasti vakavaa syytä. Päästään takaisin kylälle, vaatteiden vaihto viidessä sekunnissa ja koulun pakulla hakemaan opettajan pyynnöstä kahdeksi tunniksi rasteja pois metsästä. Viiden sekunnin vaatteiden vaihto seitsemän ja puolen sekunnin suihkun jälkeen ja kaverin luo ruokapiiriin. Aikataulu on myöhässä, ja siirretään yösuunnistuksen alkua (vituttaa kun ei ole kännykkää, ei oikein tietoa ketä on tulossa koska ihmiset eivät informoi ja joutuu pyytämään muita hoitamaan asioita koska kukaan ei niitä itsenäisesti tekisi). 

Lähtisessä jälleen viiden sekunnin vaatteiden vaihtoon päätän ajaa koulun pakun ojaan, ei ole puhelinta, ja juoksen hakemaan työntöapua sisältä. Viisi Lumoa työntämään ja matka jatkuu kohti Olosta ja eikun pimeään metsään. Olen ainoa, joka päättää juosta koko radan, mutta kartan vastakkaisessa kulmassa lähellä rastia, jonne kukaan muu ei edes aio tulla, huomaan lamppuni sammuvan, eikä minulla luonnollisesti ole toista lamppua, puhelinta, tulitikkuja tai eväitä. 20 minuuttia toivon ja huudan että joku takaani olisi tulossa, että näkisin hillittömän avosuon takaa liikkuvia valopisteitä tai että mönkijä tipahtaisi päähäni. Viimeisillä valonsäteillä näen suunnistaa itseni lähimmälle tielle ja parin kilometrin päästä löysin Ollin, jonka kanssa pääsin pois. Onneksi vuorokausi vaihtui lopulta.

Viikonloppu olikin sitten vähän poikkeuksellinen, päätimme nimittäin lähteä Rovaniemelle. Mukana olivat lisäkseni Aino, Tero ja Jukka. Tämä oli ensimmäinen kerta seitsemän Muonio-viikon aikanani kun pääsin kaupunkiin! Meillä ei ollut tarkempia suunnitelmia mitä teemme tai missä majoitumme, joten otimme varalta mukaan viiniä ja teltan.

Rovaniemellä tapasimme Teron mielettömän siistin ystävän Jussin, joka esitteli meille Rovaniemeä oikein onnistuneesti. Kävimme useissa yökerhoissa ilman turhia jonotteluja ja näimme pitkästä aikaa oikein vilkasta yöelämää. Sain lahjakortin kahdelle hengelle kylpylähotelliin Jyväskylään, jos satun menemään sen kautta vaikka syyslomalla Helsinkiin. Tuli vanhat hyvät Toppilan kommuunin glamour-ajat mieleen tänä iltana.

Lauantaiaamupäivän käytimme Ainon ja Jukan kanssa iloisesti shoppaillen kun Tero jäi keräämään itseään kotimatkaa varten. Tapasimme kaupungilla Lumo-ystävämme Hannun, kävimme pitkästä aikaa Hesburgerissa ja shoppailimme. Minä löysin kirpputorilta aivan uskomattoman tyylikkäät turkoosit toppahousut sekä niihin kuuluvan liian ison turkoosi-keltaisen takin, sekä toisesta kaupasta vähän nykyaikaisemmat mutta siltikin hienot talvikengät.

Kun pääsimme illalla Muonioon, niin olimme kaikki aika kuolleita. Ei kuitenkaan auttanut antautua, koska Harrinivassa oli Potturock, eli kesänkauden lopetusbileet ja sinnehän oli mentävä. Yritin olla alkuillasta kuskina, mutta luovutin Mersut avaimet Ainolle kun oli vähän liian kurjaa katsella kännisiä muoniolaisia täysin selvin päin.

Sunnuntaiaamun olemme käyttäneet syöden ja telkkaria tuijottaen. Pekkis teki meille supermahtavan aamupalan (oli varmaan vielä kännissä) ja katsoimme Alfred J Kwakia sekä kauhuelokuvan. Ensimmäistä kertaa tunsin aamulla oloni vähän kipeäksi, toivottavasti en nyt sairastu kun ensi viikolla on kalastusta ja huomenna yösuunnistustesti. Täytyy varmaan lintsata tämän illan maastojouksukisat ja säbätreenit etten saa sydänlihastulehdusta. Voisin myös alkaa valmistautua paremmin lajitunnistustestiin ja alkaa kertailemaan sieniä ja tunturikasveja!