En tiedä olenko jotenki huomaamattani
asettanut kroppani vähän liian tiukalle ja äärirajoille –
sairastuin nyt nimittäin toistamiseen. Toissa viikolla olin muutaman
päivää pois pelistä, koska olin yskiä keuhkot pihalle ja olo oli
todella heikko. Maltoin kuitenkin levätä kunnolla, ja viime
viikolla olin taas (mielestäni) aivan samanlaisessa teräskunnossa
kun olen koko alkavan kevään ollut.
Eilen kuitenkin nousi kuume. Vedin
vielä aamupäivällä elämäni ensimmäisen ihan oman safarin aivan
yksin alusta loppuun huoltoineen kaikkineen ja hyvin meni! Tavarat
purettuani (ja hetken hiihtämään lähtöä harkittuani) vajosin
kuitenkin makuuasentoon palelemaan. Miten mua voi näin väsyttää?
Nukuin päikkärit ja mittasin kuumeen: 37.5! Apua! Mulla ei tarvi
nousta paljon lämpöä että kunto ihan romahtaa. Käytiin
työporukalla syömässä Pihvipirtissä, tupetettiin Mikan kans
Raiski ja Sanna, ja nukkumaan mennessä kuumetta oli jo 38.
Tänä aamuna kuumetta oli jo lähemmäs
39. Heräsin yöllä palelemaan. Ja päivän olen vuoroin palellut ja
hikoillut. Lisäksi yskiessä sattuu kurkkuun ja keuhkoihin. Ja
aivastaessa pelkään vatsalihasten repeytyvän. Rintalihakset on
kipeät. Itse asiassa tässä päivän jumittaessani olen huomannut
kaikkien lihasten olevan todella kipeitä. Ja tajunnut että mun jo
pitemmän aikaa ollut kipeä ranne on oikeasti aika kipeä, ja siinä
on joku outo pattikin. Käden varassa kestää roikkua (esim.
kiipeily), mutta sille ei kestä laittaa painoa (esim.
punnertaminen). Lisäksi puoli-istuvassa asennossa sängyssä
tietokoneella kirjoittaminen ei tunnu olevan hyväksi ranteille. Tai
keuhkoille, koska tämä hengästyttää. Portaita alaspäin
kävellessä vasemman jalan polveen sattuu taas. Ja nilkat ovat kans
vähän kipeät.
Nyt siis pitäisi jälleen malttaa
levätä. Vain olla. Kuvittelin, että saisin harjoittelutunnit
tehtyä tämän viikon loppuun, ehtisin ensi viikon olla Oulussa,
mennä sitten alkuviikoksi Saariselälle ja viikonlopuksi
Sodankylään, mutta pitäisi nyt ensin parantua ja saada tunnit
tehtyä. Ei mulla olis nyt aikaa sairastaa!
Oon huomannu, että monet harkkarit
varsinkin jännittää safareille lähtöä. Ja monet ystävät
jännittää uusia tilanteita. Jännittäminen on ihan himmeän
yleistä! Kaikki jännittää välillä. Totta kai mukavuusalueelta
poistuminen tuo tietynlaisen jännityksen – mutta sen ei pitäisi
olla liian stressaavaa ja ahdistavaa!
Tässä pieniä asioita joilla mä
kuvittelen olevan vaikutusta jännittämiseen ja turhaan
stressaamiseen:
- Mielikuvaharjoittelu. Kuvittele tuleva uusi (ja jännittävä?) tilanne etukäteen. Mitä todennäköisesti tulee tapahtumaan? Mihin minun pitäisi mahdollisesti osata varautua? Käytän tätä usein myös ennen urheilusuoritusta, ja suunnistan usein mielessäni. Toisaalta pelaan myös korttia ja Carcassonnea mielessäni ja käyn kuvitteellisia keskusteluja oikeiden tai kuvitteellisten ihmisten kanssa mielessäni. Joskus nämä yhdistyvät myös uniini (joita näen paljon ja jotka muistan aamuisin todella hyvin) – ja toisinaan olen vähän epävarma todellisuudesta ja siitä mitä on tapahtunut ja mitä olen kuvitellut (voiko tätä myöntää ääneen?).
- Selvitä kaikki epäselvät asiat. Mikä olikaan aikataulu? Kuka piti hakea mistä? Kun tietää edes teoriassa mitä suunnilleen tehdä, niin mahdollisiin muutoksiinkin on helpompi sopeutua.
- Mikä on pahinta mitä voi tapahtua? Sanon joitain väärin? En muista englanninkielistä termiä? Asiakkaat eivät ymmärrä vitsiäni? Oliko ne sittenkään niin pahoja asioita?
- Rentoutuminen ja itsensä ravistelu. Elämä ei ole niin vakavaa. Se ei ihan totta ole.
- Urheilu. Auttaa todella. Oikeastaan muutun stressaantuneeksi ja ahdistuneeksi jos en pääse liikkumaan. Ja lyhytkin aamu-, iltapäivä- tai iltalenkki voi auttaa ajatusten selkiytymisessä. Rakastan aamulenkkejä, olen virkeimmilläni juuri herättyäni. Opiskelen ja luen mieluiten aamuisin.
- Listat. Liikaa tekemistä ja muistettavaa? Teen kaikesta listoja. Kirjoitan ylös kaikki muistettavat asiat ja lajittelen ne. Harvoin myöskään jätän nykyään mitään viimeiseen iltaan! Listat kouluprojekteista, listat linnuista, listat kavereista joita haluan nähdä, listat paikoista jonne haluan mennä... Listat asioista joista olen epävarma, joita pelkään, joita haluan kehittää, joita haluan muuttaa. Ja joita rakastan.
- Stressaa vain asioista joihin voit itse vaikuttaa. Ilmasto lämpenee tai jääkausi tulee – tee omalta osaltasi ratkaisuja jotka edistävät luonnon hyvinvointia, mutta älä sula tai jäädy itse.
- Muista: Kehittyminen tapahtuu epämukavuusalueella. Siitäkin voi oppia tykkäämään. Pelko estää seikkailuja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti