Erä- ja luonto-opas kuittaa!

Venlojen viestin jälkeiset pari viikkoa olivat vähän raastavat. Sain viestissä polven jotenkin muljautettua ja pitikin sitten alkaa keksiä, että mitä sille on tehtävissä, jotta voin lähteä näin heinäkuun alussa reiluksi kuukaudeksi suunnistamaan ja seikkailemaan Etelä- ja Keski-Eurooppaan. Olen siis huomenna lähdössä Tampereelta kohti Italiaa ja MM-kisoja sekä sieltä myöhemmin Sveitsin rastiviikolle ja toistaiseksi suunnittelemattomasti seikkaillen takaisin kotiin ja lopulta sinne Helsinkiin asumaan.

En siis osallistunut melontoihin ja kalastukseen. Ensimmäisellä viikolla en olisi pystynyt, toisella en uskaltanut ja melontaretkelle minua ei olisi edes otettu, koska en päässyt mukaan treenaamaan. Vietin siis aikaa lähinnä yksin Muoniossa tuskaillen, mitä ihmiset tekevät jos eivät voi käydä koulua tai urheilla. Nukuin ja pakkasin tavaroita muuttoa varten kasaan. Yksi ystävä kävi pari päivää kylässä etelästä, mikä helpotti kyllä paljon. Muoniossa ei myöskään vieläkään ollut mitenkään kesäistä eli lämmintä.

Juhannuskin oli rankka. Oltiin Villen, Pinjan, Suvin, Sinin ja Pastorin kanssa Kilpisjärvellä. Siellä satoi vuorotellen lunta ja räntää ja asteita oli nollan molemmin puolin, että aika eeppinen keskikesän juhla minun mielestä. Perjantaina osallistuttiin hiihtokisoihin koko porukalla. Ville, Pinja ja Suvi hiihtivät, minä olin valmentaja, Sini huoltaja ja Pastori oli sitten varmaankin nesteyttäjä tai mentaalinen valmentaja tai mahdollisesti sekä että. Sunnuntaina Ville ja Suvi osallistuivat vuorijuoksukilpailuun, jossa käveltiin Saana-tunturin portaita ylöspäin (?) ja minä ja Sini heitettiin kilpaa saapasta. Olin saada sydänkohtauksen ensimmäisen heiton jälkeen ja melkein valmis keskeyttämään, mutta jaksoin hienosti myös seuraavan heiton.

Juhannukseen kuului olennaisena osana tietenkin myös juhannusheilat, joten tutustuttiin Tinderin käyttöön. Suvi löysikin mukavan Tinder-heilan, joka kävi meidän mökillä kahvilla, ja loppujen lopuksi minä ja Suvi pääsimme hänen serkkunsa rekan kyydillä seuraavana iltana Pohjois-Norjaan Tromssaan, jossa yövyimme tämän Tinder-mätsin rekassa jossain banaanien- ja ananastenjättövarikolla sekä tutustuimme seuraavana päivänä kaupunkiin jalan, ennen kuin tämä serkku ajoi meidät jälleen takaisin Muonioon. Harvemmin sitä tulee ajettua hurua 17-metrisellä rekalla keskellä kaupunkia. Miksi ei?

Joka tapauksessa koulu on nyt ohi, paperit tästäkin tutkinnosta on käsissä (paitsi virallinen tutkintotodistus, joka tulee kaikille valmistuneille perässä syksyllä). Sain tehtyä näytöt ajallaan ja lopulta myös tästä viimeisestä kustannuslaskelmasta älyttömät kehut. Joskus voi onnistua. Viimeistä iltaa vietettiin Ainolla niiden kanssa, jotka vielä jäivät Muonioon. Kolmasosa luokkatovereista kirmasi täyttä häkää Suviseuroihin Pyhäjoelle ja osa lähti valumaan muuten vain kotiin tai kesäloman viettoon. Meillä oli hieno ilta ja vaikka yöunet jäivätkin vähän lyhyeksi, niin olin skarppina myös pakkaamassa omaa muuttokuormaa aamulla kohti Oulua sekä itseäni kohti Joensuuta ja tulevaa kesän seikkailua.

En menis vannomaan että tälläkään koulutuksella ja kokemuksella tunnistaisin vieläkään joka kerta poroja ja kiviä toisistaan tienvarressa. Joka tapauksessa paljon opin ja koin. Vaikka Lapissa on tietty lumo, niin ajattelen että olen nyt vain kokemusta rikkaampana palaamassa toistaisen onnellisesti takaisin kaupunkiin, missä voin piiloutua muiden hippien sekaan ja jatkaa kohti muita seikkailuja.

Kiitos.