Ratsastusta, Rovaniemi ja LINTUJA

Viime viikko jatkui torstaina ratsastuksella. Meikä vaan päätti vetää taas oman kantapään, tai itse asiassa hevosen potkun omaan pohkeeseen, kautta tämänkin tarinan.

Aamupäivällä saatiin ratsastella vapaasti kentällä ja lounaan jälkeen vähän siivottiin tallia. Iltapäivällä oli vuorossa vikellystä, ja oltiinkin varsin taitavia hevosen päällä makaajia ja seisojia kaikki. Lopussa opettaja kuitenkin vaihtoi vielä yhdelle hevoselle satulan, aikoi juoksuttaa sitä ja sanoin että voin tulla selkään. Pidin kiinni satulasta, koska suitset eivät olleet käytössä. Satulavyö oli kuitenkin vähän löysällä ja heti kun hevonen lähti laukkaamaan niin huomasin tämän, mutta en ehtinyt reagoida juuri muuten kuin tajuta että nyt kun putoan niin täytyy yrittää alta pois etten jää jalkoihin. No, potku pohkeeseen taisi tulla jo ennen iskeytymistä kenttään, joten en näköjään paljon ehtinyt reagoida.

Sattui ihan jäätävästi. Kipu tuntui sekä vasemmassa kyljessä että alaselässä ja sääressä niin voimakkaana, etten saanut aluksi liikuteltua jalkoja yhtään. Ambulanssilla meni puoli tuntia, koska olimme Levillä ja se tuli Muoniosta. Sitten meni vielä pari tuntia Rovaniemelle kuvattavaksi. Luita ei mennyt poikki, mutta jäin osastolle yöksi.

Ehti kai siinä itse kukin säikähtää, ja on aika villi tunne maata kentässä luullen etten juokse ehkä enää ikinä. Huono tuuri, että kävi näinkin pahasti, hyvä tuuri että ei siltikään. Ihan inhimillinen virhe ja näitä sattuu kun on tekemisissä hevosten kanssa, en usko että mitään traumoja jäi. Harmittaa vaan urheilijana kun on näin viikkoa myöhemminkin niin kovat kivut ettei voi kävellä kunnolla.

Jäin sitten viikonlopuksi Rovaniemellä asuvan hyvän ystäväni Piriannan hoiviin. Ei tehty oikein mitään, mikä oli mulle todella paljon ja tarpeeseen. Piriannan kanssa on hyvä olla jo pelkästään siksi, että voi vaan olla samassa kämpässä eikä tarvi välttämättä säätää jotain. Kyllä me syötiin tortilloja monta kertaa, leivottiin (äitienpäivä)kakku (ja syötiin se), katottiin mun lemppari-romanttinen komedia Before Sunrise ja sen jatko-osat kyynelten kera sekä pelattiin afrikkalaista helmipeliä. Rohkeutta vaati lauantai-iltapäivän retki Rovaniemen keskustaan Apteekkiin hakemaan lisää Panacodeja ja Burana 600 särkyihin.

Sunnuntai-illan automatka Rovaniemeltä Muonioon Oulan kyydillä oli aikamoinen luontoretki! Nähtiin matkalla poroja, metsäjäniksiä, riekko, kettu ja varmaan 15 koppeloa! Oula tosin näki niitä varmaan vielä puolet enemmän, mutta se onkin harjoitellut niiden bongailua.

Näen painajaisia. Yhtenä yönä olin rastimiehenä partiotaitokilpailuissa ja tehtäväkäskyt loppuivat kesken. Seuraavan yönä kuulin, että Priitta oli ilmoittanut koko luokan suunnistuskisoihin Lumijoelle lintuviikolla enkä tietenkään voinut juosta jalan takia. En kestä mun alitajuntaa.

Mp3-soitin on täynnä lintujen ääniä. En halua kuunnella niitä enää. En. Yhtään.

Onni on ystävä, joka tulee kylään mukanaan kulhollinen pilkottuja kiivejä ja appelsiineja ja sanoo että nyt opetellaan lintuja. Kuvat menee jo yllättävän hyvin. Nisäkkäät ja kalat myös. Luulen, että kalat on tällä hetkellä vaikeimmat.

Tiistaina oli alkusammutusharjoituksia Muonion paloasemalla aamulla. Ensin ahtauduttiin ihan liian pieneen luokkaan katsomaan jotain aiheeseen liittyvää videota, ja olin pyörtyä sinne. Sitten päästiin vanhalle kaatopaikalle sammuttamaan palavia asioita sammutuspeitteellä ja jauhesammuttimella. Mäki vähän kokeilin, vaikka liikkuminen sattuukin. Yritän vaan ajatella, että koska mitään ei ole poikki, niin VOIN kyllä liikkua aina kun kipu yhtään ainaa periksi. Haluan juosta pian!

Sitten ajettiin Ouluun. Meillä on lintuviikolle kaksi koulun pakua, Sievin mafian Transitti ja Janin auto. Meidän bussissa opiskeltiin ainakin ahkerasti koko menomatka; iskettiin mun mp3-soitin koko kansan kuunneltavaksi ja sitten vaan tunnisteltiin lintuja äänen perusteella. Vähän ennen Pelloa siirryttiin jo järeämpiin aseisiin ja kaivoin mun läppärin (toisillä älypuhelimet, toisilla kannettavat tietokoneet...) ja lintukaraoket esille ja yritin saada pojatkin laulamaan mukana. Harmi ettei löydy montaa lintua karaoke-versiona niin kuin vaikka tämä mun lemppari helmipöllö. Opeteltiin myös kuvista, alan osata jo omat lintulkuvat ulkoa, pitäisi varmaan vaihtaa erilaisiin niin tunnistaminen ei olisi pelkästään tietynlaisen kuvan varassa...

Muut siis jatkoivat Lumijoelle yöpymään ja minä jäin vanhemmille Ouluun. Alkuviikosta oli kuulemma luvassa paljon kävelyä ja tämän lisäksi ajattelin, että nukun vielä mielummin pari yötä enemmän sisällä kuin teltassa, koska omasta sängystäkin nouseminen on vaikeaa aamuisten kipujen takia... Ja tämä aamu oli kyllä pahin tähän mennessä.

Jos nyt saisi nämä hyvin opiskeltua ja läpi sekä ensi viikon eskareiden luontosuunnistuspäivä -näytön kunnialla hoidettua, niin oltais jo hyvällä mallilla. Päiväsuunnistustestiin on alle kaksi viikkoa, mutta sen menen vaikka keppien kanssa läpi jos ei muuten... Haluan vaan äkkiä kuntoon että voin urheilla. Juoskaa kun jalat toimii!