En ole taas ihan varma mikä vuodenaika
on kun välillä on aivan kesä ja välillä aivan talvi ja välillä
jotain mikä muistuttaa etäisesti kevättä.
Vapunjälkeinen elämä alkoi karulla
paluulla todellisuuteen: loput näytöt ja niihin liittyvät paperit
ON TEHTÄVÄ, lajitunnistuskoe on tulossa ja linnut laulavat yhä.
Samalla kun yrittää ajatella kahden viimeisen kuukauden puristusta
eräoppaaksi valmistumisen toivossa, niin sitä yrittää samalla
vaivihkaa kurkistella jos sitä olisi myös elämää tämän
jälkeen.
Mulla on Helsingissä nyt siis valmiina
kämppä ja kämppis sekä opiskelupaikka, ja nyt oli tullut postissa
jopa kirjettä sieltä suunnalta että ilmoitahan itsesi
läsnäolevaksi jos olet tulossa. Sitä yrittää treenata
juoksemalla liian lumisissa metsissä vaikka halu lumettomiin metsiin
on kovempi kuin pitkään aikaan ja kiipeilyhammasta ja etenkin
-sormia ja -varpaita kuumottaisi päästä taas kallioille.
Päätin vähän myöhässä
ilmoittautua Jukolaan vaikka se tietää viikonloppureissua Muoniosta
Kuopioon ja olen myös henkisesti valmistautunut edustamaan
vuosaarelaista lippukuntaa ensi syksynä erävaelluksen SM-kisoissa.
Olen tehnyt liian pitkiä to do -listoja ja siinä sivussa yrittänyt
pakata taas seuraavaan reissuun ja löytää lattiaa vaate- ja kirja-
ja karttakasojen alta.
Illat olen kuunnellut liian kovaan
ääneen lintujen soidinääniä ja naureskellut itsekseni, mun
solukämppikset on kaikonnut jonnekin. Epäilen yhteyttä tähän.
Vapun jälkeisenä maanantaina koulussa
oli bussiopastuksen ja ratsastuksen teoriaa. Saatiin tehtäväksi
tehdä tulevalle Pajalan bussiretkelle 5-10 minuutin esitelmät.
Toivekielenä oli englanti, mutta suomikin kuulemma käy. Priitta
vihjaili että odottaa multa taas ihanaa runoa, joten olen yrittänyt
tässä "hieman" mukavuusalueeni ulkopuolella vääntää
englanniksi runoa aiheesta "1809 Tornionjokilaakson
historiassa". Tää oli just se asia mitä kuvittelin tekeväni
kun hain eräopaskouluun.
Tiistai ja keskiviikko olikin taas
astetta jäätävämpiä päiviä, koska koulua oli iltaviidestä
yhdeksään ja ohjelmana perhosidontaa. Sain aikaiseksi neljä
perhoa; Zulu, Urpo Uppoperho, Nalle Puh ja Lumosimppu. Mitä rumempi
perho, sitä paremmin kalaa. Toivottavasti pitää paikkaansa. Päivät
olen istunut koneella ja tehnyt kaikkea tehtäviä jotka olisi jo
pitänyt tehdä tai pitäisi tehdä viimeistään nyt. Ja käynyt
lenkillä, vaikka polvi huutaa taas tuskissaan.
Toivon, että kukaan ei katso
sähköposteista mihin kellonaikaan niitä lähettelen. Tälle
illalle on tehty taas riskianalyysia, turvallisuussuunnitelmaa,
tuotekorttia ja blogipostauksia. Oon maksanu laskuja ja velkoja ja
ilmottanu itteeni kisoihin ja yrittänyt ahtaa mun jo nyt pian
täyteen kalenteriin suunnitelmia tulevaisuuteen vaikka en haluais
suunnitella tulevaisuutta. Ystäville on juteltu (suurin osa mun
sosiaalisesta elämästä on internetissä täällä ollessani),
lattia näkyy jo ja rinkka on taas pakattuna aamua varten - luvassa
ois vielä pari päivää ratsastusta Levillä ja viikonloppu
Rovaniemellä Piriannan luona. Tietokone taitaa lähteä mukaan.
Nyt sitten vielä se runo. "Ihanaa,
kun olet niin luova ja rohkea!", sain palautteeksi viimeksi.
YRITÄN NYT AINAKIN KOVASTI.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti