Hyvvää marraskuuta!

Miksi parhaat ajatukset syntyy aina krapula-aamuina? Tämä ei nyt varsinaisesti liity eräopasopintoihin, mutta koska mulla on myös teoria siitä kuinka ollaan kaikki tultu Muonioon karkuun jotai mörköjä vanhasta elämästä, niin onhan se ihan asiaankuuluvaa vähän miettiä ääneen välillä ajatuksia jotka pelaa flipperiä pään sisällä.

Minähän en seurustele, ja olen viihtynyt yksin tässä jo vähän pidemmän aikaa, mutta välillä olen kans miettinyt että olishan se kiva kun olis joku joka jaksais juosta mun perässä ja rakastais mua vaikka mun ajatuksia ei voi lukea ja vaikka olenki välillä ihan samanlainen vittupää ko kaikki muutkin.

Mä ihastun helposti, mutta sillon ko tietynlainen ihminen tulee vieraileen mun elämässä niin sekoan kyllä ihan totaalisesti. Se on aika pitkälle yhtä sketsiä että etsin epätoivoisesti norjalaista, rikasta kiipeilijän näköistä sievää suunnistaja-ampumahiihtäjämiestä jolla on vene ja samanlainen perversio karttoja kohtaan kuin mulla on.

Tärkeempää on se vapaus joka ihmisellä on itsensä ja tekemistensä kanssa ja tietynlainen rauha ja luotto siihen että voi ja pystyy tekeen mitä haluaa – ja antaa myös mun pitää sen. Koska vaikka mää seurustelisin, niin mun pitäis pystyä lähtemään vaikka vuodeksi Australiaan jos musta tuntuu siltä. Mä en voi antaa kenenkää rajoittaa multa asioita joita mää pidän tärkeänä. Niinkuin vapaus.

Kyllä mää uskon että tällasia tasapainoisia sekopäitä jossain on, välillä jopa törmää ihmisiin joilla on samanlainen tarve liikkua ja nähdä, ihmisiä joiden on vaikea sanoa ei millekkään jo pelkästään siksi ettei keksi syytä jättää jotain tekemättä ja kokematta, joilla on samanlainen halu imeä itseensä kaikki tieto ja kokea ympäröivä maailma ja elämä. Ihmisiä jotka haluaa ja pystyy olemaan kaikkialla mutta samalla niin kiinni hetkessä että asiat voi jopa tuntua irrallisilta. Ihmisiä jotka ajattelee ja miettii ja pohtii ja yrittää ymmärtää kaikkea ja tuskastuu vaan jos asiat on epäreiluja ja väärin ja käsittämättömiä ja yrittää siltikin ymmärtää. Välillä vaan pitää saada pudota tai lentää ja ennen kaikkea tuntea.

Välillä pitää liftata vaikka koskaan ei tiedä kuka ottaa kyytiin, nukkua bambumajassa vaikka pelkää kuollakseen hämähäkkejä, opetella surffaamaan vaikka on huono uimaan, hypätä sillalta vaikka putoaminen hirvittää niin paljon että tulee kipeäksi, puhua vaikkei osaa kaikkia sanoja, tanssia huonosti jos joku tulee hakemaan keskelle aukiota, joskus pitää päästää irti jos ei ole hyvä olla ja vaikka sekin sattuu.

Totta kai on ihmisiä jotka pystyy lukemaan edes vähän mun ajatuksia. Ehkä sellaseen törmään taas joskus, ehkä se rakastuu muhun ja katsotaan mitä sitten tapahtuu.

Mutta nyt asutaan Muoniossa ja ollaan yksin. Siispä tällaisena aamuna päätin keksiä itselleni mielikuvituspoikaystävän. Se on just täydellinen ja rakastaa mua täydellisenä. Ollaan molemmat vapaita ja rakastuneita ja pystytään mihin vaan, silti ollaan uskollisia ja toistemme parhaita ystäviä ja mä tiedän, että missä tahansa seikkailenki niin se odottaa mua aina takaisin.