Kuulumisia!

Hei! Jonkin verran olen saanut kyselyjä mitä teen nykyään ja kirjoittelenko missään. Hyviä uutisia sen suunnalta: Alan taas jakamaan ajatuksiani! Olen lähdössä syksyllä 2016 vaihtoon Nepaliin opiskelukaverini Henriikan kanssa ja kirjoitamme yhdessä blogia siihen liittyen.

Blogi löytyy osoitteesta http://nepalexchange.blogspot.fi/ - Tervetuloa seuraamaan tulevia seikkailujani!

Erä- ja luonto-opas kuittaa!

Venlojen viestin jälkeiset pari viikkoa olivat vähän raastavat. Sain viestissä polven jotenkin muljautettua ja pitikin sitten alkaa keksiä, että mitä sille on tehtävissä, jotta voin lähteä näin heinäkuun alussa reiluksi kuukaudeksi suunnistamaan ja seikkailemaan Etelä- ja Keski-Eurooppaan. Olen siis huomenna lähdössä Tampereelta kohti Italiaa ja MM-kisoja sekä sieltä myöhemmin Sveitsin rastiviikolle ja toistaiseksi suunnittelemattomasti seikkaillen takaisin kotiin ja lopulta sinne Helsinkiin asumaan.

En siis osallistunut melontoihin ja kalastukseen. Ensimmäisellä viikolla en olisi pystynyt, toisella en uskaltanut ja melontaretkelle minua ei olisi edes otettu, koska en päässyt mukaan treenaamaan. Vietin siis aikaa lähinnä yksin Muoniossa tuskaillen, mitä ihmiset tekevät jos eivät voi käydä koulua tai urheilla. Nukuin ja pakkasin tavaroita muuttoa varten kasaan. Yksi ystävä kävi pari päivää kylässä etelästä, mikä helpotti kyllä paljon. Muoniossa ei myöskään vieläkään ollut mitenkään kesäistä eli lämmintä.

Juhannuskin oli rankka. Oltiin Villen, Pinjan, Suvin, Sinin ja Pastorin kanssa Kilpisjärvellä. Siellä satoi vuorotellen lunta ja räntää ja asteita oli nollan molemmin puolin, että aika eeppinen keskikesän juhla minun mielestä. Perjantaina osallistuttiin hiihtokisoihin koko porukalla. Ville, Pinja ja Suvi hiihtivät, minä olin valmentaja, Sini huoltaja ja Pastori oli sitten varmaankin nesteyttäjä tai mentaalinen valmentaja tai mahdollisesti sekä että. Sunnuntaina Ville ja Suvi osallistuivat vuorijuoksukilpailuun, jossa käveltiin Saana-tunturin portaita ylöspäin (?) ja minä ja Sini heitettiin kilpaa saapasta. Olin saada sydänkohtauksen ensimmäisen heiton jälkeen ja melkein valmis keskeyttämään, mutta jaksoin hienosti myös seuraavan heiton.

Juhannukseen kuului olennaisena osana tietenkin myös juhannusheilat, joten tutustuttiin Tinderin käyttöön. Suvi löysikin mukavan Tinder-heilan, joka kävi meidän mökillä kahvilla, ja loppujen lopuksi minä ja Suvi pääsimme hänen serkkunsa rekan kyydillä seuraavana iltana Pohjois-Norjaan Tromssaan, jossa yövyimme tämän Tinder-mätsin rekassa jossain banaanien- ja ananastenjättövarikolla sekä tutustuimme seuraavana päivänä kaupunkiin jalan, ennen kuin tämä serkku ajoi meidät jälleen takaisin Muonioon. Harvemmin sitä tulee ajettua hurua 17-metrisellä rekalla keskellä kaupunkia. Miksi ei?

Joka tapauksessa koulu on nyt ohi, paperit tästäkin tutkinnosta on käsissä (paitsi virallinen tutkintotodistus, joka tulee kaikille valmistuneille perässä syksyllä). Sain tehtyä näytöt ajallaan ja lopulta myös tästä viimeisestä kustannuslaskelmasta älyttömät kehut. Joskus voi onnistua. Viimeistä iltaa vietettiin Ainolla niiden kanssa, jotka vielä jäivät Muonioon. Kolmasosa luokkatovereista kirmasi täyttä häkää Suviseuroihin Pyhäjoelle ja osa lähti valumaan muuten vain kotiin tai kesäloman viettoon. Meillä oli hieno ilta ja vaikka yöunet jäivätkin vähän lyhyeksi, niin olin skarppina myös pakkaamassa omaa muuttokuormaa aamulla kohti Oulua sekä itseäni kohti Joensuuta ja tulevaa kesän seikkailua.

En menis vannomaan että tälläkään koulutuksella ja kokemuksella tunnistaisin vieläkään joka kerta poroja ja kiviä toisistaan tienvarressa. Joka tapauksessa paljon opin ja koin. Vaikka Lapissa on tietty lumo, niin ajattelen että olen nyt vain kokemusta rikkaampana palaamassa toistaisen onnellisesti takaisin kaupunkiin, missä voin piiloutua muiden hippien sekaan ja jatkaa kohti muita seikkailuja.

Kiitos.

Koskenlaskua - vesipelkoa ja itsensä ylittämistä?

Vuhuu, sainpas yönylinäytönkin tehtyä! Sain asiakkaiksi pari pahaa-aavistamatonta muoniolaista poikaa, joiden kanssa menin metsän keskelle viettämään kämppäelämää. Opettaja kirjoitti selitysten pohjalta asiantuntijalausunnon ja sen pitäisi olla nyt selvä. Erikoista tämä opiskelu välillä.

Nyt on viimeiset viikot käsillä ja samalla viimeiset - ja mulle ehkä haastavimmat - aiheet jäljellä. Koskenlaskua, melontaa ja kalastusta. Mä pelkään vähän vettä. Välillä vähän enemmänkin. Vesi on arveluttavaa.

Oli ihan mielenkiintoista huomata, miten koulukaverit suhtautuivat siihen, että pelkään. En ole varma kiinnittivätkö kaikki edes huomiota siihen. Osa tuli kyselemään muuten vain välillä että onko kaikki hyvin, ja kun mainitsin että muuten kyllä mutta olen kauhuissani koska pelkään vettä, niin jotkut olivat todella yllättyneitä. Ei mua pelota liftata vieraissa maissa, hypätä laskuvarjolla lentokoneesta, puhua tuntemattomille tai muuttaa yksin ulkomaille yhtään niin paljon kuin mennä kumiveneessä joella! Aallot on pahimpia ja se pelko, että joutuu yhtäkkiä veteen vaikka siksi että toisen veteentyöntäminen on jonkun mielestä hyvä läppä.

Koko viikko Norjan jälkeen on ollut mulla aika hiljaista ja olen ollut paljon yksin. Osittain se on varmasti johtunut yksinkertaisesti siitä, että kaikki ovat olleet todella väsyneitä koulun (koskenlaskun) jälkeen, osittain varmasti ollut vain omaa flegmaattisuutta. Olen urheillut ja yrittänyt syödä tarpeeksi. Vuoroin taistelen ja tuskailen ratsastusonnettomuuden jäljiltä yhä kipeän pohkeen kanssa ja vuoroin nautin vaan ehkä vähän liikaa urheilusta. Oon myös taas havainnut kipua vuoroin molemmissa polvissa, ja yrittänyt epätoivoisesti miettiä mistä se johtuu, venytellä ja liikuttaa jalkoja eri tavalla. Olen laihtunutkin muutaman kiloa touko-kesäkuun aikana. Tämä ei ole huono asia.

Mulla oli tänään arviointikeskustelu näytöistä, ja kun saan yhden laajemman kustannuslaskelman valmiiksi niin mulla on kaikki tarvittava kasassa. Mä ihan totta valmistun! Saatiin lopulta ihan kunnon lista asioista, jotka on pakollisia suorittaa. Minusta sen olisi saanut antaa jo syksyllä.

Erӓ- ja luonto-oppaan ammattitutkinto

Tutkinnon suorittaminen edellyttää yhden pakollisen ja vähintään neljän valinnaisen

tutkinnon osan suorittamista.

Kaikille pakollinen tutkinnon osa on

3.1 Erä- ja luonto-opastaminen.

- Kesӓ

- Talvi

Valinnaiset tutkinnon osat, joista on valittava vähintään 4 osaa, ovat

3.2 Luonnossa liikkumisen opastaminen

3.3 Eläinohjelmapalveluiden järjestäminen

3.4 Motorisoitujen luonto-ohjelmapalveluiden järjestäminen

3.5 Erä- ja luonto-opasyrittäjänä toimiminen

3.6 Luonnontuntemukseen perustuva opastaminen

3.7 Erä- ja maastoruokapalveluiden järjestäminen

3.8 Kulttuuriin ja eräperinteeseen perustuva luonto-opastaminen

3.9 Erityisosaamiseen perustuva luonto-opastaminen

3.10 Teemallisten luonto-opaspalveluiden järjestäminen

3.11 Erityisryhmien opastaminen luonnossa

3.12 Metsästysoppaana toimiminen

3.13 Kansainvälisten asiakkaiden opastaminen luonnossa

3.14 Tutkinnon osa muusta perus-, ammatti- tai erikoisammattitutkinnosta.

Yӧsuunnistus

Pӓivӓsuunnistus

Lajintunnistus 1

Lajintunnistus 2

EA 2

Talviyöpyminen maastossa Antinpalo / Kilpisjärvi

Yöpyminen asiakkaiden kanssa maastossa

Tarkempi kustannuslaskelma yhdestä tutkinnonosasta

Mahdolliset asiantuntijalausunnot

Viikonlopuksi lähden taas Kuopioon, tällä kertaa juoksemaan Venlojen viestiin. Maanantaina pitäisi olla taas koulussa. Sitten lähtee viimeiset kaksi viikkoa käyntiin, välissä vain juhannus. Aika alkaa todella juosta.

Neljä päivää Pohjois-Norjassa

Villen (joka jätti Kilpisjärven hiihtovaelluksella makuualustan kotiin) olis pitäny olla mukana tällä reissulla jo pelkästään siksi, että olisi päässyt kuittailemaan Ainolle makuupussista ja Janille takista, jotka olivat niin ikään jääneet Muonioon.

Kun muulla maailmalla alkoi kesälomat ja normaaleilla opiskelijoilla loppui koulut, niin me erä- ja luonto-opasopiskelijat jatkoimme vielä koulunkäyntiä!

Maanantaiaamuna lähdettiin kahdella koulun pakulla ja yhdellä opettajan autolla kohti Norjaa. Jotenki hauskaa, että ensimmäiset kunnon helteet sattui mulle juuri tälle reissulle kun mennään enemmän pohjoiseen ja paikkaan, missä on vielä lunta. Ainakin sai vähän väriä kroppaan - rannekellon kuva on vasemmassa ranteessa ja naamakin on yllättävän kivan kevyesti ruskettunut. Mulla oli mun "tärpätti" eli 50+ -kertoiminen aurinkorasva mukana, niin en ees palanu!

Ekana päivänä pysähdyttiin Suomen puolella vähän opiskelemaan sotahistoriaa Teron opastuksella, lounastettiin jonkin putouksen juurella vähän Kilpisjärveltä Norjan puolelle ja pysähdyttiin myöhemmin Skibottenissa vähän kattelemaan kylää ja pitämään jätskitaukoa. Ajettiin sitten leiriin Ankerliaan, oli ihana käydä iltakävelyllä vuonossa kun ympärillä näkyi lumihuippuisia vuoria ja vapaana käyskenteleviä lampaita. Ja oli lämmintä ja valoisaa! Riippumatto olis ollu kätevä, osa nukkui puiden välissä kun me nukuttiin teltassa.

Tiistaina lähdettiin vähän vaeltamaan ja katsomaan Sabetjohkan riippusiltaa. Kanjoni oli syvä vaikka tämä "riippusilta" olikin vähän tylsä. Oli kyllä taas varsin upea aamupäiväkahvipaikka istuskella jyrkänteen reunalla niin ikään vuorten keskellä auringonpaisteessa. Onko tämä opiskelua? Matkalla seuraavaan leiriin pidettiin jälleen jätskitauko, koska eihän meillä ole kiire mihinkään! Myös toinen leiri oli varsin upea; jäämeren rannalla - ja lumihuippuisia vuoria. Kävin Joelin kans vielä iltapäivälenkillä kuumuudesta huolimatta, ja palatessa en potkinut kuin lenkkarit jalasta ennen kuin juoksin jäämereen uimaan (ja heittämään talviturkin pois!).

Ja keskiviikkoaamu oli jälleen ihana - valoa, lämpöä, meri ja vuoria. Lähdettiin kohti Elvenesiä ja Steindahlsbreenin jäätikölle menevän "reitin" lähtöpaikkaa. Ajoimme tosin ensin ohi risteyksestä aina Furuflateniin asti - joten päätimme pitää jätskitauon ennen takaisin kääntymistä. Reitti jäätikön reunalle osoittautui haastavammaksi kuin kuvittelimme, ja pienten neuvottelujen jälkeen jaoimme lounaspaikan jälkeen porukkaa ja osa kääntyi takaisin aikaisemmin. Osa meistä itseni mukaan lukien kuitenkin kahlasi lumihangessa jäätikön reunalle asti ja kyllähän se ihan hienolta jäätiköltä näytti.

Viimeiseksi yöksi ajettiin jonnekkin kuuluvuusalueiden ulkopuolelle lähelle Barrasta. Torstaiaamuksi oli nimittäin kiva rupeama edessä: Barraksen huiputus! Mun reissu kesti aikalailla 10,5 tuntia josta noin 7 tuntia oli liikkeessä. Barraksen korkeus ei ole kuin 1 419 metriä merenpinnasta, mutta kun lähdettiin reilusta sadasta metristä niin sitä nousua tuli kuitenkin ihan reippaasti. Oli kyllä ihana käydä vuoren huipulla pitkästä aikaa! Osa meistä (esimerkiksi minä) kantoi turhaan lumikenkiä mukana, koska koettiin niistä olevan enemmän haittaa kuin hyötyä vaikka lunta olikin. Osa jätti lumikengät matkalle keräten niitä palatessa, ja jotku jätti myös lounaspaikalle huiputukseen turhia tavaroita esim. trangiat. Itse totesin, liekkö tyhmyyttäni vai yli-innokkuuttani, että tulee parempi treeni kun kantaa tavarat mukanaan ja raahasin huipulle kaiken mitä olin kantanut.

Paluumatkalla oli mielenkiintoista huomata, kuinka maasto voi muuttua yhden aurinkoisen päivän aikana paljon. Vuoren vieressä virtaavan joen vedenpinta oli noussut puoli metriä ja viereisen polun yli oli ilmestynyt paljon uusia puroja, jotka laskivat tähän jokeen. Pari lumisiltaa oli kadonnut kokonaan, ja yhden isomman puron ylitys oli minusta jo oikeasti aika haastavaa, enkä varmaan olisi yksin vesikammoisena siitä edes päässyt yli. Ajettiin vielä yöksi Muonioon ja pääsin nukkumaan ehkä kahden jälkeen - ajankäsitys on vaan niin sekaisin kun aurinko ei laske ja on aina niin valoisaa. Kaikki tuntuu niin hämmentävältä välillä.

Mutta kyllä sitä taas vaan tajusi kuinka rakastan merta ja vuoria ja että kuinka luonto on kaunista! Ja kuinka onnekas olen kun minulla on mahdollisuus tehdä mitä haluan ja vapaus liikkua miten tykkään.

Viimeinen stressiviikko ja miniloma Itä-Suomeen

OLEN HENGISSÄ!

Toissa viikon tiistaina meillä oli bussiopastusretki Ruotsin puolelle Pajalaan. Ansku sai siitä näytön suunnittelemalla retken. Lisäksi osa kertoi vuorotellen bussissa vähän taustatietoa ja tarinoita asioista, jotka liittyivät jollain tapaa paikkoihin. Satoi vettä, oli märkää.

Keskiviikkona oli toinen lajitunnistuskoe; vuorossa linnut, nisäkkäät, kalat ja matelijat. Pääsin läpi ja vielä oikein komeasti! Kaikki lajitunnistusosa-alueet on läpi hyväksytysti. Hyvä minä.

Torstaina oli mun näyttö, eli järjestin luontosuunnistuspäivän esikouluryhmälle. Sain siitä kesäopastamista, toisen lajin luonnossa liikkumisen opastamiseen (nyt suunnistus, talvella tein hiihdon) ja erityisryhmän opastamisen. Päivä meni oikein hyvin, vaikka olinkin aika stressaantunut ja minusta tuntui vaikealta arvioida varsinkin aikataulua. Päivän lopuksi eskarit lauloivat minulle laulun, jonka aikoivat esittää kevätjuhlassa. Hyvä etten alkanut itkemään!

Perjantaina oli sitten sateinen (mutta aivan hyvä) Kansallispuistopäivä. Moni meidän luokalta teki siinä näyttöjä, mutta mun edellisen päivän näytön takia olin lupautunut tekemään jotain mitä ei tarvitse suunnitella. Tehtäväni oli siis kököttää kentän vieressä olevan mäen päällä luonnontuntemusrastilla. Mulla piti myös olla reilun 2,5 tunnin tauko keskellä päivää, mutta pääsin esimerkiksi laminoimaan menuja, tarjoilemaan ruokaa, hakemaan lastaa Ainon kotoa ja kirjoittamaan puhtaaksi koulukaverin näyttösuunnitelmaa.

Lauantaina Jani järjesti grillibileet pihallaan. Esan kanssa oltiin vähintäänkin kesäfiiliksissä, koska aurinko paistoi ja oli ainakin 12 astetta lämmintä! Muut eivät olleet ihan samoilla linjoilla. Kävin katsomassa poikien kisastudiossa jääkiekkoa (minä!) ja palasin juhliin myöhemmin illalla, ja oli kyllä taas aika eeppinen reissu...

... Ja sen huomasi vielä sunnuntaiaamuna. Joka tapauksessa niin väsynyt ei saa olla, etteikö pääsisi äänestämään! Niimpä iltapäivällä koko meidän vähän erikoinen pesue huoneestani ryömi ala-asteelle ilmaisemaan mielipiteensä europarlamenttivaaleihin. Illalla oli vielä joku neronleimaus käydä Tuomaksen kanssa Oloksella hiihtämässä, ihan vain koska voimme tehdä sen toukokuun viimeisenä sunnuntaina.

Viikko vaihtui iloisesti pakatessa seuraavan viikon Itä-Suomen reissuun. Maanantai-iltapäivänä meillä oli päiväsuunnistustesti Muoniossa. Oli perinteinen "4,5 km" rata ja aikaa sen läpäisemiseen kaksi tuntia. Se osoittautui yllättävän haastavaksi, yhdeksän luokkatoveria joutui uusintaan. Mulla, Ainolla ja Villellä oli ekat lähdöt (Aino 16.00, minä 16.15 ja Ville 16.30), jotta ehdimme ajaa 230 km päähän Rovaniemelle viemään Ville 20.45 lähtevään junaan, jotta hän ehtii aamuksi pääsykokeisiin Helsinkiin. No, mulla ja Ainolla meni tosi hyvin, mutta Ville innostui vähän kartottamaan aluetta Oloksen takaa ja meillä tuli hieman kiire... No, tulipahan uusi ennätys tuollekin välille. Ajettiin Ainon kans yöllä vielä (hieman rauhallisempaa vauhtia!) Kajaaniin Ainon kaverin luo yöksi.

Tiistaina ajettiin sitten Kajaanista Kuopioon Ainon äitille. Käytiin Ainon, Ainon siskon ja Ainon kaverin kanssa vähän shoppailemassa ja illalla Ainon ja Kaapo-koiran kanssa suunnistamassa Puijolla. Ainon siskolla oli lakitus keskiviikkona Lapinlahdella, joten yritettiin siivota ja viimeistellä leipomuksia. Keskiviikkona käytiin Ainon kanssa jumalanpalveluksessa Lapinlahden kirkossa ennen lakitusta, eikä edes sytytty tuleen. Illalla otin bussin Joensuuhun.

Olin sitten lauantaiaamuun asti ystävän luona Liperissä vähän "treenileirillä". Musta on epäreilua, että Muoniossa on +10 kun muualla on helteet, ja kun siirryn Itä-Suomeen niin helteet siirtyvät Muonioon ja siellä missä olen niin sataa kolme päivää. Kun lähdin lauantaiaamuna kohti pohjoista, niin alkoi aurinko toki paistaa... Paitsi ei enää kun pääsin kotiin. Muoniossakin aurinko tuntuu paistavan vain keskellä yötä kun voisi haluta vaikka nukkua.

Päättäjäislauantaina Muoniossa en tehnyt mitään! Olin niin väsynyt, että nukuin varmaan yhdeksän tunnin yöunet, ja sunnuntaina kävin sekä lenkillä, että pelaamassa sählyä ja tein jopa vähän kuntopiiriä. Saan varmaan kadotettua talven aikana kertyneet lumokilot koulun loppuun mennessä. ;)

Koulua siis jäljellä vajaa neljä viikkoa, ja mulla jäljellä yksi yönylinäyttö, eli asiakkaita pitäisi viedä yöksi metsään. Teen sen luultavasti jo ensi viikonloppuna, saan "asiakkaiksi" pari paikallista nuorta. Pitäisi vielä tehdä turvallisuussuunnitelma ja riskianalyysi sekä saada opettajalta asiantuntijalausunto.

Tänään maanantaina lähdetään kohta neljäksi päiväksi Norjaan! Jotten pitäisi säätä muutenkaan ikinä mitenkään epätyypillisenä, niin nyt kun ollaan menossa tuonne missä on jopa lunta, niin on luvattu +20 astetta. En saanut oikein nukuttua yöllä kun oli niin valoisaa, joten olen koko aamun jo tehokkaasti häärännyt mm. keräten pyykkejä, tiskaten, käyden lenkillä, pakaten loppuun ja kirjoittaen kaiken tämän. Kyllä maanantaiaamut on parhaita, varsinkin kun saa herätä aamulla niin että tuntuu kuin koko muu maailma vielä nukkuisi!

Sitten vain kohti Norjaa!

Lintuja Liminganlahdella

Kyllähän eräoppaiden perustaitoihin kuuluu tietenkin myös lintubongaus! Olimme siis vajaan viikon Liminganlahdella seuraamassa lintujen paluumuuttoa.

Tultiin Muoniosta Oulun seudulle siis tiistaina. Kuuntelimme automatkan lintujen laulua ja lauloimme (tai minä lauloin ja yritin kannustaa vierustovereita) lintukaraokea. Keskiviikkona oli luvassa paljon kävelyä, joten minä jäin keppeineni vanhempineni luokse opiskelemaan lintuja tietokoneelta, kun muut lähtivät pystyttämään leiriä ja niin ikään kävelemään Temmeksen lintutornille sekä tutustumaan Limingan luontokeskukseen keskiviikkona. Keskiviikkoiltana kävin myös tutustumassa erilaiseen linturetkeen. Kaivoin kesäheilanbongaus-kiikarit esiin ja lähdin Varpushaukantielle läksijäisiin, kun serkkuni on muuttamassa kesäksi Kotkaan. Muutto-Kotka -teema siis.

Aino tuli keskiviikkoiltapäivänä myös mun luo ja otettiin muut kiinni torstaina aamulla Ainolanpuistosta. Kierreltiin siellä hetken lintuja bongaamassa, kunnes siirryttiin Hietasaareen evästämään ja tuijottelemaan vähän liian tyhjää horisonttia lintutornilta. Iltapäivällä vielä yliopiston eläinmuseoon koomaamaan ja katselemaan täytettyjä otuksia sekä Eskoa, joka hyppii niinkuin dinosaurus-lintu. Sitten mäkin pääsin lopulta tutustumaan meidän Lumijoen leiriin, ja illaksi ajettiin vielä Tupoksen ABC:lle katsomaan jääkiekkoa (=pelaamaan netticarcassonnea). Ja telttaan nukkumaan, jee! Päätettiin sitten Ainon ja Villen kans nukkua ehkä noin 1,5 hengen teltassa kolme yötä kolmestaan, ei ainakaan tarvinu palella!

Perjantaina mentiin Hailuotoon. Käytiin Hylkykarin lintutornilla ennen lauttaan ajoa. Yöllä ja aamulla sateli vähän vettä ja oltiin hyvissä sadevarusteissa, mutta onneksi iltapäivällä alkoi taas paistaa aurinko. Kirkkosalmen lintutornille oli kiva pyörätuolirata ensimmäiselle tasolle, joten myös tällainen puolivammanen pääsi ylös vaivatta. Kiinnostuin tiirailemaan etenkin joutsenpariskuntaa. Käytiin myös Marjaniemessä ihastelemassa rantaa, ja vaikka otin päikkärit heinikossa, niin en löytänyt itsestäni ihme kyllä punkkeja. Illalla käytiin vielä läheisellä lintutornilla Ainon ja Anskun kanssa ihmettelemässä ja testaamassa kameroita ja putkia.

Lauantaina käytiin aamulla Papinkarin lintutornilla ja myös evästettiin siellä. Oli taas mukavan lämmin ja kesäinen päivä. Osa halusi saada hien pintaan lentopalloa pelaamalla, joten käytiin Rantakylän virkistyskeskuksella osa pelaamassa, ja osa kuten minä istuskelemassa ja kuuntelemassa lintujen laulua mp3-soittimesta. Tämän jälkeen mentiin Zimmariin uiskentelemaan, saunomaan ja peseytymään. Tässähän pääsee jatkuvasti suihkuun, melkein jo ikävä sitä neljättä leiripäivää ilman pesua...

Sunnuntaiaamuna oli sitten Eskon lintutentti, jossa en osannut ääniä yhtään niin hyvin kuin olisin halunnut. Kuvat meni kuitenkin hyvin joten läpi meni. Sitten vain lisää lintuja ja myös nisäkkäitä, kaloja ja matelijoita ylihuomiseen lajitunnistuskokeeseen...

Ja jottei viikonpäivät olis muutenkin jo sekaisin, niin saatiin tämä maanantai vapaaksi koska oltiin lauantai ja sunnuntai koulussa. Ja mikä se vapaapäivän tarkoitus on? Tässä vaiheessa kevättä ja aikataulua olen lievästi sanottuna hieman stressaantunut. Viikon sisällä on lajitunnistuskoe (82 lintua, 25 kalaa, 6 matelijaa ja 35 nisäkästä), luontosuunnistuspäivä eskareille; erityisryhmä-, kesäerätaito- ja toinen luontoliikuntalajinäyttö, sekä ensi maanantaina päiväsuunnistustesti. Näin niin kun muun koulun (Pajalan retki, kansallispuistopäivä) ohella.

Sen lisäksi olen tänään (nyt kun taas pitkästä aikaa olen Muoniossa...) pessyt pyykkiä, lähetellyt sähköpostia opettajille, partioon ja ensi syksyn kouluun, käynyt hakemassa postit (saanut laskuja Lapin Keskussairaalalta ja työkaverin työtodistuksen omani sijasta), käynyt kirjastossa (!! paitsi ihan kuin tässä olisi aikaa lukea jotain oikeasti kivaa) ja sitten koululla kansliassa selvittelemässä vakuutusasioita onnettomuudesta (eli täytellyt papereita ja tehnyt selvityksiä) sekä käynyt juttelemassa opettajan kanssa ja viimeistellyt näyttöpapereita ja -suunnitelmia sekä käynyt metsikössä kävelemässä (huom, voin jo kävellä jotenkin, pian siis juoksen!) fyysisesti rastipaikoilla näyttöä varten. Illalla pitäisi vielä käydä koululla laminoimassa eläin- ja lintukuvia näyttöön.

Täälläkin on melkein kesä, eli +20 astetta ja vain pieniä lumikasoja. Nyt kun nurmikkoa näkyy takapihalla, niin voisin siirtää nojatuolini sinne ja näin vaihtaa opiskeluympäristöä mielekkäämmäksi eli luonnonläheisemmäksi.

Jos selviän hengissä tästä viikosta niin lähen ens viikon päiväsuunnistustestin jälkeen Itä-Suomeen juokseen lumettomaan metsään.

Ratsastusta, Rovaniemi ja LINTUJA

Viime viikko jatkui torstaina ratsastuksella. Meikä vaan päätti vetää taas oman kantapään, tai itse asiassa hevosen potkun omaan pohkeeseen, kautta tämänkin tarinan.

Aamupäivällä saatiin ratsastella vapaasti kentällä ja lounaan jälkeen vähän siivottiin tallia. Iltapäivällä oli vuorossa vikellystä, ja oltiinkin varsin taitavia hevosen päällä makaajia ja seisojia kaikki. Lopussa opettaja kuitenkin vaihtoi vielä yhdelle hevoselle satulan, aikoi juoksuttaa sitä ja sanoin että voin tulla selkään. Pidin kiinni satulasta, koska suitset eivät olleet käytössä. Satulavyö oli kuitenkin vähän löysällä ja heti kun hevonen lähti laukkaamaan niin huomasin tämän, mutta en ehtinyt reagoida juuri muuten kuin tajuta että nyt kun putoan niin täytyy yrittää alta pois etten jää jalkoihin. No, potku pohkeeseen taisi tulla jo ennen iskeytymistä kenttään, joten en näköjään paljon ehtinyt reagoida.

Sattui ihan jäätävästi. Kipu tuntui sekä vasemmassa kyljessä että alaselässä ja sääressä niin voimakkaana, etten saanut aluksi liikuteltua jalkoja yhtään. Ambulanssilla meni puoli tuntia, koska olimme Levillä ja se tuli Muoniosta. Sitten meni vielä pari tuntia Rovaniemelle kuvattavaksi. Luita ei mennyt poikki, mutta jäin osastolle yöksi.

Ehti kai siinä itse kukin säikähtää, ja on aika villi tunne maata kentässä luullen etten juokse ehkä enää ikinä. Huono tuuri, että kävi näinkin pahasti, hyvä tuuri että ei siltikään. Ihan inhimillinen virhe ja näitä sattuu kun on tekemisissä hevosten kanssa, en usko että mitään traumoja jäi. Harmittaa vaan urheilijana kun on näin viikkoa myöhemminkin niin kovat kivut ettei voi kävellä kunnolla.

Jäin sitten viikonlopuksi Rovaniemellä asuvan hyvän ystäväni Piriannan hoiviin. Ei tehty oikein mitään, mikä oli mulle todella paljon ja tarpeeseen. Piriannan kanssa on hyvä olla jo pelkästään siksi, että voi vaan olla samassa kämpässä eikä tarvi välttämättä säätää jotain. Kyllä me syötiin tortilloja monta kertaa, leivottiin (äitienpäivä)kakku (ja syötiin se), katottiin mun lemppari-romanttinen komedia Before Sunrise ja sen jatko-osat kyynelten kera sekä pelattiin afrikkalaista helmipeliä. Rohkeutta vaati lauantai-iltapäivän retki Rovaniemen keskustaan Apteekkiin hakemaan lisää Panacodeja ja Burana 600 särkyihin.

Sunnuntai-illan automatka Rovaniemeltä Muonioon Oulan kyydillä oli aikamoinen luontoretki! Nähtiin matkalla poroja, metsäjäniksiä, riekko, kettu ja varmaan 15 koppeloa! Oula tosin näki niitä varmaan vielä puolet enemmän, mutta se onkin harjoitellut niiden bongailua.

Näen painajaisia. Yhtenä yönä olin rastimiehenä partiotaitokilpailuissa ja tehtäväkäskyt loppuivat kesken. Seuraavan yönä kuulin, että Priitta oli ilmoittanut koko luokan suunnistuskisoihin Lumijoelle lintuviikolla enkä tietenkään voinut juosta jalan takia. En kestä mun alitajuntaa.

Mp3-soitin on täynnä lintujen ääniä. En halua kuunnella niitä enää. En. Yhtään.

Onni on ystävä, joka tulee kylään mukanaan kulhollinen pilkottuja kiivejä ja appelsiineja ja sanoo että nyt opetellaan lintuja. Kuvat menee jo yllättävän hyvin. Nisäkkäät ja kalat myös. Luulen, että kalat on tällä hetkellä vaikeimmat.

Tiistaina oli alkusammutusharjoituksia Muonion paloasemalla aamulla. Ensin ahtauduttiin ihan liian pieneen luokkaan katsomaan jotain aiheeseen liittyvää videota, ja olin pyörtyä sinne. Sitten päästiin vanhalle kaatopaikalle sammuttamaan palavia asioita sammutuspeitteellä ja jauhesammuttimella. Mäki vähän kokeilin, vaikka liikkuminen sattuukin. Yritän vaan ajatella, että koska mitään ei ole poikki, niin VOIN kyllä liikkua aina kun kipu yhtään ainaa periksi. Haluan juosta pian!

Sitten ajettiin Ouluun. Meillä on lintuviikolle kaksi koulun pakua, Sievin mafian Transitti ja Janin auto. Meidän bussissa opiskeltiin ainakin ahkerasti koko menomatka; iskettiin mun mp3-soitin koko kansan kuunneltavaksi ja sitten vaan tunnisteltiin lintuja äänen perusteella. Vähän ennen Pelloa siirryttiin jo järeämpiin aseisiin ja kaivoin mun läppärin (toisillä älypuhelimet, toisilla kannettavat tietokoneet...) ja lintukaraoket esille ja yritin saada pojatkin laulamaan mukana. Harmi ettei löydy montaa lintua karaoke-versiona niin kuin vaikka tämä mun lemppari helmipöllö. Opeteltiin myös kuvista, alan osata jo omat lintulkuvat ulkoa, pitäisi varmaan vaihtaa erilaisiin niin tunnistaminen ei olisi pelkästään tietynlaisen kuvan varassa...

Muut siis jatkoivat Lumijoelle yöpymään ja minä jäin vanhemmille Ouluun. Alkuviikosta oli kuulemma luvassa paljon kävelyä ja tämän lisäksi ajattelin, että nukun vielä mielummin pari yötä enemmän sisällä kuin teltassa, koska omasta sängystäkin nouseminen on vaikeaa aamuisten kipujen takia... Ja tämä aamu oli kyllä pahin tähän mennessä.

Jos nyt saisi nämä hyvin opiskeltua ja läpi sekä ensi viikon eskareiden luontosuunnistuspäivä -näytön kunnialla hoidettua, niin oltais jo hyvällä mallilla. Päiväsuunnistustestiin on alle kaksi viikkoa, mutta sen menen vaikka keppien kanssa läpi jos ei muuten... Haluan vaan äkkiä kuntoon että voin urheilla. Juoskaa kun jalat toimii!