Käsitöitä ja näyttöjä

Sain mun nutukkaat lopulta valmiiksi. Olin ehkä maailman onnellisin tyttö kun kävelin uudet nutukkaat sylissä kylän poikki koululta kotiin eli Ainolle, jonka luona asun nyt pari viikkoa.

Maanantaina tein nahkaisen kahvipussin. Oli aivan hieno ja mukava päästä pitkästä aikaa näpertelemään! Käytiin kans koulun jälkeen Visannolla suunnitteleen reittejä viikonlopun näyttöjä varten, ehti kyllä tulla jo pimeää. Ooppeli jäi jumiin lumeen ja pukattiin sitä varmaan puoli tuntia pois. Mutta mehän ei apua tarvita! Illalla käytiin Ainon kans pitkästä aikaa yhessä lenkillä ja oikeesti tosi ihana nähä kunnolla ja jutella.

Tiistaina tein pajutarjottimen. En oikein saanut aloitettua muuta, vaikka olisi vähän jäänyt aikaa. Koulun jälkeen kokoustettiin taas viikonlopun leiriä varten, liian pitkiä päiviä...! Ja pullaa illalla! Leivottiin Ainon kans kolme peltiä ja kuunneltiin samalla Tiktakin kokoelmalevyä ja tanssittiin. Käytiin myös hiihtämässä 15 kilsaa otsalamput päässä sen jälkeen kun latuvalot oli jo sammunu. Eli ne hullut jotka juoksi kylän poikki sukset kädessä ladulle saatto taas olla täältä päin...!

Keskiviikon väänsin pauloja nutukkaisiin, iltapäivällä oli settiä jo 3 metriä 12 senttiä. Oli aika levoton meininki ennen sähälyä – ja kyllä sen jäläkeenki.

Torstaina tulin aamulla jo ennen koulun alkua vääntämään nauhaa vielä 60 senttiä lisää, sitten askartelin vielä pari pienempää nahkapussia; suola- ja sokeripussit! Oli aikamoinen kokoelma käsitöitä tämän jälkeen. Koulun jälkeen jäin pakkaamaan mettäsuksia peräkärryyn ja siitä metsästystutkinnon uusintapreppaukseen ja -tenttiin; tällä kertaa pääsin kokeen läpi! En ole edes ihan varma miksi haluaisin metsästyskortin, ei mua kiinnosta ampua eläimiä?

Perjantaina lähettiin vähän liian aikasi minibussilla kohti Inaria ja Siidaa. Tuntui vähän hölmöltä nuokkua bussissa reilu kolme tuntia suuntaansa ihan vain että voidaan pari tuntia hengailla siellä, vaikka olihan se Siida ihan hieno paikka.

Sieltä sitten taas auto täyteen tavaraa ja parin mutkan jälkeen Visantoon lämmittämään kotaa ja odottamaan ranskalaisia asiakkaita. Luvassa oli siis viikonlopun mittainen leiri 24:lle ranskalaiselle opiskelijalle ja heidän kolmelle opettajalleen. Muutaman luokkakaverin kans järjestettiin niille leiri niin, että jokainen suunnitteli vähän jotain ja saatiin samalla tehtyä näyttöjä meidän tutkintoihin.

Meidän pitää siis suorittaa vähintään neljään eri osa-alueeseen näyttöjä tässä vuoden aikana. Mä sain (olettaen että näytöt meni läpi...) tehtyä nyt kolmeen. Sain tehtyä aika laajasti pakolliseen 3.1 Erä- ja luonto-opastaminen, talviolosuhteet sekä osan 3.2 Luonnossa liikkumisen opastaminen (vain yhdellä lajilla, vielä pitää joskus tehdä toinen) ja kokonaan 3.13 Kansainvälisten asiakkaiden opastaminen luonnossa. Saan meidän piirin pt-kisoista keväällä luultavasti kokonaan erityisosaamis-näytön ko teen sinne suunnistus-tehtävät, joten sitten pitäs enää täydentää noita. Ainakin nyt toivon että olen ajatellut nämä oikein!

Näyttöjen suunnittelu ja ideointi ja ylipäätään niiden ajattelu tuotti mulle aluksi tosi paljon huolta, kun en oikein tiennyt mitä pitää tehdä. Nyt moni asia on selkeytynyt ja uskon että saan vielä todistuksen käteen kesällä!

Mun pääasiallinen homma ja näyttöni oli eilinen metsäsuksiretki neljälle ranskalaiselle oppilaalle ja kolmelle opettajalle. Lisäksi mukana perässä hiihteli yksi kolmikannan arvijoitsija, toivottavasti hänellä oli yhtä mukavaa kuin asiakkailla. Aluksi opetin suksien laittamista jalkaan, ja kun kaikki olivat suunnilleen pystyssä, niin lähdettiin metsään. Hauskaa tässä oli myös se, että en ollut ihan varma koko ajan missä mennään, vaikka tiesin hyvin rajatun alueen, mutta kukaan ei tietenkään kyseenalaistanut suunnistajaoppaan suunnistustaitoa ja kyllä mulla olisi kartta ja kompassikin repussa ollut. Hauskaa oli myös se, että opiskelijoista kukaan ei puhunut englantia juuri yhtään, ja opettajatkin aika kehnosti. Yritä siinä sitten selittää hiihtämisestä, mäen laskusta, suunnistamisesta, luonnosta, puista ja niiden alla yöpymisestä, tulentekemisistä, jäljistä, lintujen laulusta ja hiljaisuudesta kun kukaan ei oikein mitään ymmärrä. Silti oli oikein mukavaa! Poron jäljet muuttui välillä kyllä ketun jäljiksi koska oishan se tylsää jos maastossa olisi ollut vain jäniksiä ja poroja...

Muutenkin oli oikein hauska viikonloppu, mutta ihanaa että se on nyt ohi! Vielä ensi viikko koulua ja sitten työharjoitteluun ja muutto Leville!