Yösuunnistustesti meni läpi vaikka en
voinutkaan juosta kovaa ja ei ihan puhdasta suoritusta tullut
muutenkaan varmistuksista huolimatta. Sain silti parhaan ajan (tai
ainakaan kukaan muu ei ole tunnustanut juosseensa alle tuntiin) eli
pitäs kai olla tyytyväinen, ainaki se on nyt alta pois! Testiin
lähtö sen sijaan ei sujunut ihan niin mallikkaasti, jätin
nimittäin oikean etusormeni autotallin oven lukon väliin kun
paiskasin sen koulun pihalla kiinni. Se on jännä tunne kun et tunne
minkäänlaista kipua mutta huomaat kätesi olevan veressä. Aikaa
parannella sormea kiinni ei juuri ollut, joten ei kun ea-laukku pakun
kyytiin ja askartelemaan. Veri roiskui muutaman kertaa laastarien ja
urheiluteippien läpi, yösuunnistuskartta oli maaliintullessa
veressä, mutta luulen että sormi on vielä joskus toimintakunnossa.
Maanantain koulupäivän käytin
hyödyllisesti koomaten koulun pakun takapenkillä kun meidän hyvin
organisoitu kalastusviikko alkoi. Oli tylsää, vitutti, ja muutuin
erittäin passiiviseksi. Kukaan ei oikein tiennyt mitä pitäisi
tehdä ja kaikille ei muutenkaan ollut oikein tekemistä. Sain nähdä
kerran nuottaamisen ja saatiinkin pari hikistä miniahventa, joista
tuli lähinnä paha mieli.
Tiistain jätin välistä ja nukuin
koko päivän, mutta keskiviikkona näytti jo vähän paremmalta.
Raahauduimme parilla veneellä ees taas ajellen saareen, jossa meillä
oli pieni leiri. Edellisenä päivänä porukka oli käynyt iskemässä
kalaverkkoja järveen, ja nyt käytiin hakemassa kalat ja iskemässä
verkot takaisin. Olin laittamassa kahta verkkoa, toista pohjaan ja
toista pinnemmalle. Aika jäätävää ja kärsivällisyyttä
vaativaa puuhaa! Lisähupia toi se, että aurinko paistoi samaan
aikaan kun rakeita satoi vaakatasossa. Iltapäivällä oli jo räntää.
Sain myös kokeilla perämoottorin käyttöä, en vaan voinut ajaa
kovin paljon, koska vasen olkapääni on yhä kipeä jyrkenteeltä
tippumisesta eikä kestä moottorinohjausliikettä.
Torstaiaamu oli aika jäätävä.
Oltiin jääty Teron kans illalla säbän jälkeen Ainolle syömään
jätskiä, kattoo leffaa ja lopulta yöksi, joten hipsittiin
aamutuimaan säbämailojen ja -kenkien kans kotiin loskaisen kylän
poikki! Yöllä oli kai satanut jotain valkoista ja märkää, mikä
hämmensi käsitystäni syyskuusta. Ensilumi! Onkohan Muonion kuumat
latvialaiset lukiolais-ampumahiihtäjäpojat jo trikoissaan
kirmaamassa kohti Olosta... Oon melkein vähän kateellinen Esan
kämppiksistä. Ne kuulemma myös imuroivat kotona shortsit jalassa
avonaisessa verkkatakissa niin että täydelliset vatsalihakset
näkyvät... Esa ei vaan ymmärrä hyvän päälle!
Kalaverkkojen nostaminen oli aika
hyistä ja sormet oli kovasti jäässä, mutta mun ja Anskun
asentamiin verkkoihin oli tarttunu paljon muikkuja joten oli kiva
kiskoa ne itse poiskin sieltä. Kuivattelin lapasia kyllä sitten
vähän turhan lähellä nuotiota, koska poltin niistä päät.
Opettaja meinas että se joka onnistuu tuossa tässä vaiheessa
vuotta niin tulee tekemään sitä jatkossakin. Huoh.
Torstai-iltapäivänä Aino kyseli mua
tekeen ruokaa, joten mentiin sit Teron kans sinne. Kaupassa
törmättiin Jukkaan, ja se tuli myös käymään kylässä. Ainon
ystävä Piita soitti, eli mukaan vaan. Piita kutsui minut
lauantaiksi tupareihinsa. Tässä kylässä on hienoa se, että saa
helposti kutsun minne vain kun tuntee edes jonkun, porukkaa on niin
vähän. Jukka ja Piita lähtivät jossain välissä, mutta Pekkis ja
Timo tulivat meidän kanssa saunomaan ja katsomaan Hobittia. Timo
lähti yöllä kotiin, mutta muut jäätiin Ainolle nukkumaan.
Aamulla tuli vähän kiire kouluun, mutta onneksi aikataulut on vähän
joustavia. Vähän kalaverkkojen selvittelyä ja tavaroiden
järjestelyä ja pesua koululla. Viikonloppu saapui ja kalastus oli
ohi!
Perjantai-iltana vietettii vähän
laatuaikaa lumojen kans, lauantaina kävin suunnistamassa ja
pyörähdin Piitan tupareissa. Sunnuntaina kävin lenkillä
Värikasvio mukanani ja illalla säbäpelissä löin kaverin kans
viisaat päät yhteen ja sain ehkä siis aivotärähdyksen. Onhan
tässä jo koha kaksi kuukautta täällä asuttu, eli jo oli aikakin?
Ensi viikolla taas ensiapua, kyllä tulee tarpeeseen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti